No, päivää ennen vihkiäisiä Dorothy ja minä menimme Isolle Keskusasemalle Dorothyn isää vastaan. Ja hän tuli junasta, mukanaan neljä matkalaukkua; kutakin niistä tarvittiin kaksi "punalakkia" nostamaan vain sivukäytävältäkin niiden juomatavaroiden raskaan, rauhallisen painon vuoksi, jotka oikeastaan olivatkin kaikki, mitä ne sisälsivät. Ja hän kuuluu ne itse valmistaneen, ja syy, miksi hän ne raahasi New Yorkiin, ei ollut se, että hän niin paljoa välitti, kenen viinaksia hän nautti; mutta hän oli mieskohtaisesti ylpeä omista tuotteistaan ja saavutuksistaan. Mutta minä sanoin Dorothylle, että moiset saavutukset varsin vähän lisäävät suuren kirkollisen vihkimistoimituksen tunnelmaa.
Kuitenkin saatiin huomata, että herra Shawin kutsuminen oli todella onnellinen ajatus. Sillä hänellä oli ollut varsin paljon kokemusta tyttöjen nostelemisessa alas lavoilta. Ja kun hän antoi Dorothyn yljälle, teki hän sen kaikkein siroimmin elein mitä koskaan olen kirkossa nähnyt.
Ja seuramonian jälkeen oli hääkutsut minun salongissani. Ja minun täytyy tosiaan lausua muutamia kiittäviä sanoja siitä tavasta, kuinka jotkut meistä käyttäytyivät. Tarkoitan, että teatteritytöt valtasi tilaisuuden pyhyys. Ja herra Shawkin, joka joi aika paljon, kävi siitä vain yhä ritarillisemmaksi. Mutta yhtä paljoa en voi sanoa seurapiiriläisistä. Tarkoitan, että minä kyllä kovin koetin näyttää heille hyvää esimerkkiä kieltäytymällä samppanjasta. Mutta ne alkoivat juoda niin hurjasti, että vihdoin rouva Vandervent tuli luokseni ja sanoi, ettei hän voinut viipyä kauempaa, koska muutoin voisi näyttää siltä, että hän omalta kohdaltaan hyväksyi heidän menonsa. Mutta hän pyyteli kovin paljon anteeksi seurapiirissä syntyneiden ystäviensä käytöksen vuoksi ja sanoi, että Dorothyn ja minun kaltaiset tytöt, joihin tällaisen hetken tunnelma tehosi, olivat ne, joiden tulisi kuljettaa seuraelämän rakennetta eteenpäin. Ja sitten hän lisäsi, ettei hän halunnut ketään muuta kuin ihastuttavan herra Shawin saattajakseen kotimatkalle.
Mutta minäpä käskin Dorothyn antaa isälleen jonkinlaisen varoituksen kaikkea hänen ritarillisuuttaan vastaan, ja Dorothy veikin hänet syrjään ja sanoi: "Kuules, pappa, jos vähänkin keikaroitset vanhalle lady Vanderventille kotimatkalla, niin ensimmäinen aamujuna huomenna vie sinut pois New Yorkin seurapiireistä."
Mutta seuraavana päivänä rouva Vanderventin lakeija kertoi minun sohveerilleni, ja hän kertoi palvelijattarelleni, että Dorothyn isä todellakin keikaroitsi kääseissä rouva Vanderventille, joka oli ollut siitä mielissään.
Näin kääntyi lopuksi kuitenkin kaikki parhain päin, ja kun viimeksi näin Dorothyn, oli Charlie selvin päin viemässä häntä asemalle Atlantic Cityyn lähtevään junaan, ja Dorothy näytti hienostuneemmalta kuin mitä hän minusta koskaan ennen oli ollut; olipa hänessä hitunen arvokkuuttakin.
Ja niin on käynyt, että vanhasta lady Vanderventistä ja minusta on tullut melkein erottamattomat, koska meillä on tositeossa samat ihanteet kaikessa. Uskon siis tosiaan, että minä olen seuraava, joka pääsen seurapiirin luetteloon, sillä sitä menoa kuin ne poistavat siitä seurapiiriläisiä, täytyy toki jonkun tai jonkun toisen täyttää heidän paikkansa, ja kaiketikin se olen minä. Ja kun minä sinne pääsen, niin yritän hankkia pääsyn Dorothyllekin, koska me olemme olleet yhdessä melkein kaikessa muussa. Ja jos minä saan Dorothyn seurapiirin luetteloon hyväksytyksi, täytyy minun todella alkaa uskoa, että maailma on varsin hyvä paikka Dorothynkin kaltaiselle tytölle.