No niin, jo seuraavana päivänä Charlie saapui kotiin matkoiltaan. Ja se kohtaus, joka sattui Charlie Breenen ja Dorothyn välillä, on liikuttavimpia, mitä Colonyn ravintolassa koskaan on tapahtunut. Sillä Henryn, Dorothyn ja minun istuessamme siellä nauttimassa herkullista lientä satuimme vilkaisemaan sivulle ja äkkäsimme Charlie Breenen. Ja tosiaan ihan tyrmistyttävää oli nähdä, mitä ulkomaanmatkat ja itämaiset juomat kaukana hänen sydämensä valitusta olivat hänen ulkonäköönsä vaikuttaneet.
Hän astui meidän pöytämme luo horjuen aika paljon. Ja hän tuli niin järkytetyksi, taas vihdoinkin nähdessään Dorothyn, että hän suorastaan masentui. Ja minun mieleni käy aina niin haikeaksi nähdessäni herrasmiehen masentuvan, että melkein luulen silmieni vettyneen. Mutta Dorothy sanoi vain:
"Ka, Charlie, sinähän näytät kamalalta!" Sillä Dorothy ei ole koskaan oppinut kohteliasta sievistelyä.
Ja Charlie istui pöytään, ja me söimme kaikki päivällistä, ja kun hän kuuli, mitä hänen omaisensa olivat Dorothya vastaan rummuttaneet, tuli hänestä vallan kiittämätön poika. Sillä seuraavana päivänä hän kutsui koko Breenen suvun kokoon, lausui heille muutamia suoria totuuksia ja joutui perinnöttömäksi.
Ja sitten Charlien täytyi mennä Dorothyn luoja kertoa, että hän oli ihan pennitön. Ja ensi kertaa koko urallaan Charlie alkoi herättää hänessä mielenkiintoa.
Sitten minulla oli pieni keskustelukin Charlien kanssa, ja minä kehoitin häntä menemään vielä pitemmälle, siis pyytämään Dorothylta rahaa lainaksi. Niinpä hän lainasi Dorothylta viisisataa dollaria päästäkseen uuteen alkuun elämässään myymällä autoja, ja Dorothy istahti tekemään huomioita.
Ja sitten kävi ilmi, että työhön ryhtyminen näkyi vaikuttavan Charlieen niin, että hän päätti lakata juomasta. Ja lakattuaan juomasta hän lakkasi tuntemasta itseään niin nöyräksi, sillä nyt hänellä ei ollut mitään anteeksi pyydettävää. Päinvastoin alkoi hänestä tulla oikein tuskastuttava kiusanhenki, kun hän kertoi jokaiselle, kuinka viheliäistä juopottelun pahe oli häneen itseensä verrattuna, joka ei koskaan tippaakaan maistanut. Ja kun Charlie alkoi ylvästellä ja suositella itseään, sai hän tosiaan Dorothyn sydämen hiukan sykähtelemään.
Mutta todellisena huippukohtana oli, ettei hän enää alati mairitellut Dorothya huudahtelemalla: "Oi, sinä ihmeellinen tyttö!" tai muuta sellaista, vaan alkoi katsella Dorothya selvin päin ja nähdä hänet sellaisena kuin hän todella oli ja tehdä sellaisia huomautuksia kuin: "Me pesemään naamasi! Siinä on liian paljon puuteria!" Ja Dorothy rakastui.
No, minä sanoin Dorothylle, että näissä olosuhteissa vihkimisen tulisi tapahtua jonkun rauhantuomarin toimiston takahuoneessa, jossa juoru voisi antaa sulhasen omaisten poissaolon anteeksi. Mutta, omituista kyllä, Dorothy alkoi tulla perin, perin hienostuneeksi ja säädylliseksi ja halusi suurta julkista juhlallisuutta kirkossa. Ja vihdoin kävi selville, että hän oli sähköttänyt isälleen, jotta tämä tulisi kipinkapin Modestosta saattamaan hänet alttarille siinä tilaisuudessa. Mutta minä sanoin Dorothylle, että hän oli kovin uskalikko pyytäessään morsiamen saattajaksi isää, jonka ainoana harjoituksena sivistyneiden tapojen opissa oli ollut katoilta hyppeleminen markkinayleisön huviksi. Ja minä aloin käydä ihan levottomaksi. Mikään ei kuitenkaan voinut Dorothya pidättää, vaan hän piti yhä päänsä ja tilasi teräskaiverrettuja kutsukortteja Cartiersilta ja lähetti niitä, ei ainoastaan jokaiselle seurapiirin luettelossa olevalle, vaan myös kaikille yksityistuttavilleen koomilliseen teatteriin.
Ja kaikki Dorothyn ystävät noudattivat kutsua, samoin kuin kaikki hienoston nuorempi joukko, mutta koko vanhempi ryhmä kieltäytyi. Tarkoitan, että oli yksi poikkeus, ja se oli vanha lady Vandervent, joka aina katselee asioita niiden valoisalta puolelta. Eikä hän tiennyt, minkälaisen tytön kanssa Charlie oli menossa naimisiin, koska hän lukee ainoastaan Kristillistieteellistä kehoittajaa eikä tiedä mitään kaikesta siitä pahasta, mitä maailmassa tapahtuu.