No, vihdoin tuli päivä, jolloin "Pikkuhiiren" oli aika saapua, ja minä menin Dorothyn kanssa puoliselle Ritziin. Ja puolisen jälkeen Dorothy meni ostoksille, ja sitten hänen oli määrä lähteä epävirallisille teekutsuille. Ja hän kehoitti minua tulemaan mukaansa. No, minä en tosiaan pidä mistään niin suuresti kuin ostoksilla käymisestä ja epävirallisista teekutsuistakin, mutta lopuksi minä katsoin paremmaksi olla lähtemättä ja menin sensijaan kotiin. Ja kun sitten iltapäivällä "Pikkuhiiri" pantiin minun käsivarsilleni, tunsin saaneeni riittävän korvauksen siitä, että olin kaikki jättänyt.
Mutta minä soitin teekutsuihin menneelle Dorothylle ilmoittaakseni hänelle uutisen, että vauvasta oli tullut poika. No, ei mikään liikuta niin paljo ihmisten sydämiä kuin heille tuttu tyttö, joka on kulkemassa "varjojen laakson läpi" ja palaa sieltä lapsukaisen kera. Siksipä jokainen tahtoi teekutsuilta lähteä suoraan meille. Ja minä istuin vuoteessani italialaisessa aamunutussani, ja "Pikkuhiiren" tervehdykseksi panimme toimeen varsinaiset pidot. Tarkoitan, että ihmisiä tuli tulemistaan, ja minun täytyi olla puhelimen ääressä tilaamassa Reubensilta yhä lisää voileipiä. Mutta lapsenhoitajatar ei sallinut meidän nähdä "Pikkuhiirtä" muuta kuin vilahdukselta, koska meluja tupakan savu ei ole pienokaisille terveellistä sinä päivänä, kun ne saapuvat maailmaan.
Mutta sittenkin minä sain korvauksen kaikista näistä kivistyksistä, sillä Henry sijoitti aika ison summan minun nimelleni. Milloinkaan nähkääs ei aviomies käy raha-asioissa niin tunnelmalliseksi kuin sinä päivänä, jona hän saa tyttöään nimittää "pikku äidiksi".
No, sitten kun se kaikki oli ohi, tahtoi Henry tietysti, että minä pysyisin kotosalla enkä olisi mitään muuta kuin vaimo ja äiti. Enkä minä siitä oikeastaan välittänyt niin kauan, kun minun täytyi pysyä vuoteessa. Mutta noustuani vuoteesta minun aivoni alkoivat askarrella ja minä aloin miettiä toimialaa. Mutta minä päätin olla laittamatta enää uusia filmejä, koska "Sukupuolta voimakkaampi" kävi ihan yli ihmisten ymmärryksen ja koitui rahalliseksi tappioksi. Senvuoksi minä päätinkin antautua kirjalliselle alalle ja enemmän oleskella kirjallisessa ympäristössä kodin ulkopuolella.
Toinen luku
Pian havaitsin, että kirjallisin ympäristö New Yorkissa on Algonquin-hotelli, missä kaikki kirjalliset nerot nauttivat puolista. Sillä jokainen nero, joka syö puolista Algonquin-hotellissa, kirjoittelee aina, että se on paikka, jossa kaikki kirjalliset nerot syövät puolista. Ja minä pyysin Dorothya tulemaan sinne kanssani puolisen aikaan.
Mutta Dorothy sanoi, että jos minä tahdoin tavata oikein ensiluokkaisia jehuja, niin hän menisi kirjalliseen illanviettoon, jonka George Jean Nathan järjesti Jersey-nimisessä paikassa; se on kuuluisa siitä, että siellä tarjoillaan eetterittä valmistettua olutlajia. Ja herra H.L. Meneken, Theadore Dreiser, Sherwood Anderson, Sinclare Lewis, Joseph Hergesheimer ja Ernest Boyd olisivat siellä. Silloin minä sanoin Dorothylle: "Jos he ovat niin kirjallista väkeä, niin miksi he menevät sellaiseen paikkaan kuin New Jerseyhin, joka on tunnettu epätaiteellisuudestaan?" Ja ainoa syy, jonka Dorothy saattoi keksiä, oli se olut. Mutta vihdoin minä päätin lähteä, koska jotkut niistä kirjoittavat varsin luettavia romaaneja.
Mutta jos joku luulee, että niillä siellä New Jerseyssä oli kirjallinen salonki, niin hän todella pettyy, sillä eivät ne kirjallisista töistään edes maininneetkaan. Ja jos olisivatkin maininneet, niin ei kukaan olisi heitä kuullut, koska he alituisesti paiskelivat nikkelirahoja sähköpianoon ja laulaa loilottivat rohkaistuneita lauluja. Ja minä luulen, että jos kirjalliset ihmiset haluavat viettää soitannollista iltaa, on taiteellisempaa ostaa piletit johonkin hyvään oopperaan. Mutta olisihan minun pitänyt tietää niin paljon, että olisin epäillyt kaikkien kirjallisten miesten kirjallisuutta, jotka ovat tuttavia Dorothyn kaltaisen mentaliteettoman tytön kanssa.
Niinpä minä seuraavana päivänä pakotin Dorothyn mukaani puoliselle Algonquin-hotelliin, ja se korvasi kaikki. Sillä ne ovat arvostelijoita ja kertovat kaikille muille, kuinka on tehtävä, ja he tietävät kuinka on meneteltävä. Tarkoitan, että he toki kuluttavat kaiken aikansa opettamalla jokaiselle, kuinka kirjallisten ihmisten olisi meneteltävä.
No, me menimme puoliselle Algonquin-hotelliin vallan varhain, jotta voisimme omin silmin nähdä, kuinka he kävelivät sisälle. Ja minä olen oppinut, että paras keino saada pöytä paikalla, joka on lähellä jotakuta, jonka lähellä tahtoo istua, on lyöttäytyä ystäväksi ylitarjoilijan kanssa. Ja Algonquin-hotellin kuuluisan ylitarjoilijan nimi on George, joka pitää samettiköyttä pienen vaateliaan ruokasalin ovikäytävän poikki, estääkseen ihmisiä, jotka eivät osaa antaa arvoa nerolle, pääsemästä sinne, jonne he eivät kuulu. Sillä niillä on myöskin vähemmän vaatelias ruokasali joukkoja varten. Ja minäpä sanoin Georgelle, että me halusimme istua lähellä sitä kuuluisaa kirjallista pyöreää pöytää voidaksemme kuulla heidän haastelustaan jotakin tai jotakin muuta. George siis antoi meille kaikkein läheisimmän pöydän, ja tarjoilija, joka meitä palveli, oli yksi ja sama mies, joka palvelee heitäkin. Niinpä tarjoilija ja minä ryhdyimme keskusteluun, ja siitä selvisi, ettei hänen nimensä ollut ainoastaan Tony, vaan että hän oli täynnä ihanteitakin. Minusta tosiaan tuntuu, että mitä enemmän jokaista katselen, sitä paremmin huomaan, ettei koskaan tiedä, kenen kanssa juttelee. Sillä Tony kertoi minulle, että ruumis saattaa olla vain kreikkalaisen tarjoilijan ruumis, mutta sielu voi olla täynnä itse muinoisten kreikkalaisten kaikkinaista kulduuria.