Mutta syy, miksi aioin mennä Ritziin puoliselle, oli se, että herra Chaplin on Ritzissä ja minä aina haluan uudistaa vanhoja tuttavuuksia. Sillä minä tapasin herra Chaplinin kerran puuhaillessamme samassa filmissä Hollywoodissa, ja varmaankin hän minut muistaisi. Herrasmiehet näkyvät aina muistavan vaaleaverisiä tyttöjä. Tarkoitan, että ainoa ala, joka minua kirjailijattaren uran ohella viehättäisi, olisi tulla filmitähdeksi, ja minä menestyinkin elävissäkuvissa jo varsin hyvin, kun herra Eisman taivutti minut sen homman hylkäämään. Sillä kun herrasmies osoittaa niin ystävällistä harrastusta tytön kasvattamisessa kuin herra Eisman, niin tekeehän mieli hänelle näyttää, että sitä pidetään arvossa, mutta hänestä ei tyttö sovellu filmiin, sillä hänen äitinsä näetten on oikeauskoinen.
Maaliskuun 20 p:nä.
Herra Eisman saapuu kaupunkiin huomenna ollakseen täällä syntymäpäivänäni. Siksi ajattelin, että olisi tosiaan hirveän hauskaa edes kerran vielä huvitella ennenkuin herra Eisman saapuu, ja niinpä minä eilen illalla kutsuin joitakuita kirjallisia herrasmiehiä iltaa viettämään, koska herra Eisman aina kehoittelee minua seurustelemaan kodissani kirjallisten ihmisten kanssa. Tarkoitan, että hän kaikin mokomin tahtoo tyttöä parantamaan älyään, ja hänen suurin mielenkiintonsa minuun johtuu juuri siitä, että minä aina näyn kartuttavan älyäni enkä tuhlaa hetkeäkään hukkaan. Ja herra Eisman haluaa, että minulla on "saloong", niinkuin ranskalaiset sanovat, mikä merkitsee, että ihmiset kerääntyvät iltaisin yhteen älyjään kehittämään. Niinpä minä kutsuin kaikki älykkäät herrasmiehet, jotka muistin. Silloin ajattelin sopivaksi seuraksi erästä herrasmiestä, joka on kaikenlaisen taloustieteen professori Columbian yliopistosta, ja toimittajaa, joka on New York Transcriptin kuuluisa toimittaja ja muuatta toista herrasmiestä, joka on kuuluisa näytelmäkirjailija; hän kirjoittaa kovin, kovin kuuluisia näytelmiä, jotka kaikki kuvaavat elämää. Tarkoitan, että jokainen tuntisi hänen nimensä, mutta aina se tipahtaa minun muististani, kun me kaikki hänen todelliset ystävänsä nimitämme häntä vain Samiksi. Ja Sam kysyi, saisiko tuoda mukanaan herrasmiehen, joka kirjoittaa romaaneja Englannista, ja minä sanoin kyllä, ja hän toi sen herrasmiehen. Ja sitten me kaikki keräännyimme yhteen, ja minä kutsuin Glorian ja Dorothyn, ja herrasmiehet toivat omia liköörejään. Huoneisto oli siis tietenkin tänä aamuna mullin mallin, ja Lulu ja minä ahersimme kuin ajojuhdat sen siivoamisessa, mutta taivas tietää, milloin saanemme kattokruunun korjatuksi.
Maaliskuun 22 p:nä.
No niin, syntymäpäiväni on ollut ja mennyt, mutta se oli tosiaan ihan lannistavaa. Tarkoitan, että minusta näyttää, että herrasmiehen, joka ystävällisestä harrastuksesta kasvattaa tyttöä, kuten Gus Eisman, pitäisi haluta hänen omistavan New Yorkin suurimman nelitahkoiseksi hiotun timantin. Tarkoitan, että minun täytyy sanoa tunteneeni itseni kovin pettyneeksi, kun hän astui huoneeseen, tuoden pikkuruikkusen kapineen, jota tuskin saattoi nähdä. Niinpä minä sanoin hänelle, että se oli aika soma, mutta että minulla oli paha päänkipu, minkävuoksi täytyi pysytellä pimeässä huoneessa kaiken päivää, ja minä sanoin hänelle, että ehkä tapaisimme huomenna. Sillä Lulustakin se oli kovin pikkuinen, ja hän sanoi, että hän minuna tekisi jotakin ratkaisevaa, ja sanoi ehdottomasti uskovansa vanhaan sananparteen: "Jätä heidät ollessasi vielä nuori ja kaunis." Mutta herra Eisman palasi päivällisen aikaan, tuoden tosiaan hyvin, hyvin kauniin timanteilla somistetun timanttirannerenkaan, ja siitä minä kovin ilostuin. Ja sitten me söimme päivällistä Colonyssa ja menimme teatteriin ja syömään illallista Trocaderossa, kuten tavallista hänen kaupungissa ollessaan. Mutta minä tunnustan hänen järkevyytensä, koska hän tajusi, kuinka pieni se ensimmäinen lahja oli. Tarkoitan, että hän jutteli pitkälti, selittäen kuinka huonolla kannalla ahväärit olivat ja kuinka nappiliike oli täynnä bolshevikeja, jotka saavat vain häiriötä aikaan. Sillä herra Eismanin mielestä on maa ihan bolshevismin partaalla, ja minä oikein hätäännyin. Tarkoitan, että jos bolshevistit pääsevät tänne, niin on vain yksi herrasmies, joka kykenisi niitä käsittelemään, ja se on herra D. W. Griffith. Sillä minä en koskaan unohda kuinka herra Griffith johti "Suvaitsemattomuutta". Tarkoitan, että se oli viimeinen filmini, juuri ennenkuin herra Eisman sai minut jättämään urani, ja minä esitin yhtä tytöistä, jotka menivät tainnoksiin kahakassa, kun kaikki herrat putosivat tornista. Ja nähdessäni, kuinka herra Griffith käsitteli rahvasjoukkoja "Suvaitsemattomuudessa", käsitin, että hän kykenee mihin hyvänsä, ja toivon tosiaan, että Ameriikan hallitus kehoittaisi herra Griffithiä olemaan valmiina siltä varalta, että bolshevikit hyökkäävät esille.
Niin, unohdinkin mainita, että siinä romaaneja kirjoittavassa englantilaisessa herrasmiehessä näkyi heränneen melkoista mielenkiintoa minua kohtaan, heti kun hän kuuli minun olevan kirjailijan. Tarkoitan, että hän on soittanut minulle jok'ikinen päivä ja että olen kahdesti ollut hänen kanssaan teellä. Ja hän lähetti minulle kokonaisen sarjan erään Conrad-nimisen herrasmiehen kirjoittamia kirjoja. Ne näkyvät kaikki kertovan valtamerimatkoista, vaikken ole ehtinyt niihin kuin ohimennen vilkaista. Olen pitänyt romaaneista, joissa kerrotaan merimatkoista, aina siitä asti, kun olin herra Christien mallina McGrathin kirjoittaman meriromaanin kansilehtikuvaa varten, sillä minä sanon aina, ettei tyttö koskaan näytäkään niin kivalta kuin höyrylaivan tai vaikkapa vain huvipurrenkin kannella.
Ja sen englantilaisen herrasmiehen nimi on herra Gerald Lamson, kuten ne tietävät, jotka ovat lukeneet hänen romaanejaan. Hän lähetti minulle myös muutamia omia romaanejaan, ja huomaan niissä kaikissa puhuttavan keski-ikäisistä englantilaisista herrasmiehistä, jotka asuvat maalla siellä Lontoossa ja kuuluvat ajavan polkupyörillä, mikä on ihan erilaista kuin Ameriikassa, paitsi Palm Beachissa. Sitten minä kerroin herra Lamsonille, että minä kirjoittelen muistiin kaikki ajatukseni, ja hän sanoi ensimmäisestä silmänräpäyksestä, kun minut tapasi, tietäneensä minulla olevan jotakin tekeillä, ja jahka me tullaan tutummiksi, annan minä päiväkirjani hänelle luettavaksi. Tarkoitan, että kerroin hänestä herra Eismanillekin, ja hän on oikein mielissään. Sillä tietenkin herra Lamson on oikein kuuluisa, ja näyttää siltä, että herra Eisman on lukenut kaikki hänen romaaninsa matkustellessaan edestakaisin rautateillä. Ja herra Eisman on aina hyvin halukas tapaamaan kuuluisia henkilöitä ja kutsumaan heitä päivälliselle Ritziin lauantai-illoin. Mutta enhän minä kertonut herra Eismanille, että olen tosiaan hiukan hullaantumassa herra Lamsoniin, niinkuin tosiaan uskon olevani, vaikka herra Eisman luulee mielenkiintoni olevan vain kirjallista laatua.
Maaliskuun 30 p:nä.
Vihdoinkin herra Eisman matkusti iankaikkisuuden viimeistä edellisenä päivänä, ja minun täytyy sanoa olevani kerrassaan uuvuksissa, niin että pieni lepo on hyvin tervetullut. Tarkoitan, että kernaasti viivyn myöhäänkin ulkona joka ilta, jos tanssin, mutta herra Eisman ei tosiaan ole mikään erikoinen tanssija, ja siksi me enimmäkseen vain istumme ja juomme samppanjaa tai haukkaamme hiukan, enkä minä tietenkään tanssi kenenkään muun kanssa, kun olen herra Eismanin seurassa. Mutta herra Eisman ja Gerry, kuten herra Lamson haluaa minun häntä nimittävän, tulivat oikein hyviksi ystäviksi, ja me kolmisin vietimme useita iltoja yhdessä. Kun siis herra Eisman nyt vihdoin on matkustanut kaupungista, lähdemme Gerry ja minä tänä iltana yhdessä ulos, ja Gerry sanoi, ettei minun ole tarvis pukeutua, koska Gerry näkyy pitävän minusta enemmän sieluni vuoksi. Niin minun täytyi tosissani sanoa Gerrylle, että jos kaikki herrasmiehet olisivat hänen kaltaisiaan, niin madame Francen muotiliike menisi vararikkoon. Gerry ei näetten pidä siitä, että tyttö on vain pelkkä nukke, vaan tahtoo, että hän joka ilta hakisi esille miehensä tohvelit ja saisi hänet unohtamaan sen päivän huolet.
Mutta ennenkuin herra Eisman matkusti Chicagoon, kertoi hän tänä kesänä lähtevänsä Pariisiin ammattiasioissa, ja minä luulen, että hän aikoo kutsua minut Pariisin-matkalle, koska hän sanoo, ettei mikään ole niin kasvattavaa kuin matkusteleminen. Tarkoitan, että teki äärettömän hyvää Dorothylle, kun hän viime keväänä kävi ulkomailla, enkä koskaan väsy kuuntelemasta hänen kertovan, kuinka Pariisin karuselleissa on porsaita hevosten asemesta. Mutta minä en tosiaan tiedä, tulisiko minun olla haltioitunut vai ei, sillä jos minä matkustan Pariisiin, täytyy minun tietenkin jättää Gerry, ja Gerry ja minä olemme päättäneet, ettemme tästä lähin toisistamme erkane.