Maaliskuun 31 p:nä.
Eilen illalla Gerry ja minä söimme päivällistä varsin kummallisessa paikassa, jossa saimme häränpaistia ja käristettyjä perunoita. Tarkoitan, että hän aina haluaa minun nauttivan sellaista ruokaa, jota hän nimittää "ravitsevaksi", vaikka useimmat muut herrasmiehet eivät koskaan näy sitä ajattelevan. Ja sitten me otimme vuokra-ajurin ja ajelimme tuntikausia puistossa, koska Gerry sanoi, että ilma tekisi minulle hyvää. Onpa todella hyvin suloista, että joku ajattelee näitä seikkoja, joita herrasmiehet tuskin koskaan näkyvät muistavan. Ja sitten me rupattelimme aika paljon. Tarkoitan, että Gerry osaa puhuttaa tyttöä, ja minä kerroin hänelle asioita, joita en tosiaan kirjoittaisi päiväkirjaanikaan. Ja kun hän kuuli kaikki elämänkokemukseni, kävi hän oikein alakuloiseksi, ja meille kummallekin tuli kyyneleet silmiin. Sillä hän sanoi, ettei hän ollut aavistanutkaan tytön voivan kokea niin paljon kuin minä olen kokenut ja kuitenkin pysyvän niin herttaisena eikä ollenkaan katkeroituvan siitä kaikesta. Tarkoitan, että Gerrystä useimmat herrasmiehet ovat elukoita, jotka tuskin koskaan ajattelevat tytön sielua.
Ja Gerryllä näkyy olleen paljon huolia ja vastuksia itselläänkin, eikä hän voi edes mennä naimisiin, kun hänellä on vaimo. He eivät koskaan näy toisiaan rakastaneen, mutta vaimo oli suffragetti eli naisasianainen ja pyysi häntä avioliittoon — niin, mitäs Gerry sille mahtoi? Ja niin me ajelimme ympäri puistoa hyvin myöhään asti, jutellen ja filosofoiden aika paljon, ja vihdoin minä sanoin hänelle, että lintuelämä minusta sittenkin oli sivistyksen korkein vuoren 19 huippu. Ja sitten Gerry nimitti minua pikku ajattelijakseen, enkä minä suinkaan ihmettelisi, jos mietelmäni antaisivat hänelle joitakuita uusia aatteita hänen romaaneihinsa. Sillä Gerry sanoo, ettei hän koskaan ole nähnyt ulkomuodoltaan minun kaltaistani tyttöä, jolla on niin kosolta aivoja. Ja hän oli melkein lakannut etsimästä ihannettaan, kun meidän tiemme yhtyivät, ja minä sanoin hänelle, että sellainen minusta todellakin oli melkein aina sallimusta.
Ja Gerry sanoo, että minä olen hänen mielestään aika paljon Troijan Helenan kaltainen, joka oli kreikkalaista syntyperää. Mutta ainoa kreikkalainen, jonka minä tunnen, on muuan kreikkalainen herrasmies, nimeltä herra Georgopolis, joka todellakin on hyvin varakas ja sellainen, että Dorothy ja minä nimitämme häntä "puotikavaljeeriksi", koska hänelle voi soittaa minä hetkenä hyvänsä ja pyytää häntä mukaansa ostoksille, mistä hän aina ihan riemastuu, vaikka harvat muut herrat siitä näkyvät riemastuvan. Eikä hän koskaan näy välittävän siitä, mitä mikin maksaa. Tarkoitan, että herra Georgopolis on oikein gultivoitukin, koska minä tunnen useitakin herrasmiehiä, jotka kykenevät tarjoilijoille haastamaan ranskaa, mutta herra Georgopolis osaa puhua tarjoilijalle kreikkaa, mihin harvat muut herrat kykenevät.
Huhtikuun 1 p:nä.
Tästä lähtien näen erikoista vaivaa päiväkirjaani kirjoittaessani, kun oikeastaan kirjoitan sitä Gerryä varten. Tarkoitan, että aiomme jonakin iltana lukea sen yhdessä takkavalkean ääressä. Mutta Gerry matkustaa tänä iltana Bostoniin, sillä hänen pitää Bostonissa luennoida kaikista teoksistaan. Mutta hän rientää heti takaisin niin pian kuin mahdollista. Aion siis käyttää itseni kehittämiseen kaiken sen ajan, minkä hän on poissa. Ja tänä iltapäivänä me menemme yhdessä museoon 5:nnen Avenuen varrelle, sillä Gerry haluaa näyttää minulle hyvin, hyvin kauniin pikarin, jonka on tehnyt eräs muinoinen jalokiviseppä nimeltä Cellini, ja hän tahtoo, että lukisin herra Cellinin elämäkerran, joka on hyvin hieno kirja eikä ollenkaan ikävä, hänen Bostonissa ollessaan.
Ja se kuuluisa näytelmiä kirjoittava ystäväni, jota nimitetään Samiksi, soitti minulle tänä aamuna ja tahtoi minua tulemaan tänä iltana kirjalliseen illatsuun, jonka hän ja jotkut muut kynämiehet järjestävät Florence Milsissä, mutta Gerry ei halua, että minä seurustelen Samin kanssa, koska Sam aina tuppautuu kertomaan kaksimielisiä juttuja. Itse kuitenkin olen oikein vapaamielinen ja sanon aina, etten paheksu kaksimielistä juttua, kunhan se vain on hauska. Tarkoitan, että minulla on suuri huumorintajunta. Mutta Gerry sanoo, ettei Sam aina valitse ja seulo sukkeluuksiaan, minkävuoksi minun ei tulisi mennä hänen kanssaan ulos. Niinpä jäänkin kotiin ja luen herra Cellinin kirjan, koska minua tositeossa innostaakin vain älyni kehittäminen. En siis aio mitään muuta tehdäkään kuin kehittää älyäni sillä välin, kun Gerry on Bostonissa. Tarkoitan, että juuri sain sähkösanoman Willie Gwynniltä, joka huomenna saapuu Euroopasta, mutta minä en viitsi mennä häntä edes tapaamaan. Hän on herttainen poika, mutta hänestä ei koskaan tule mitään, enkä minä aio tuhlata aikaani mokomille, nyt kun olen tutustunut Gerryn kaltaiseen herrasmieheen.
Huhtikuun 2 p:nä.
Tunnen itseni tänä aamuna perin alakuloiseksi, niinkuin aina, kun minulla ei ole mitään mietittävää. Sillä minä päätin olla lukematta herra Cellinin kirjaa. Tarkoitan, että se toisin paikoin oli vallan hauskakin, kun siinä tosiaan oli varsin vallattomia kohtia, mutta ne eivät olleet lähetysten, enkä minä juuri koskaan viitsi selailla kirjaa alusta loppuun tuollaisten etsimieni kohtien vuoksi, varsinkaan kun tuollaisia oikein hauskoilta tuntuvia juttuja ei sittenkään ole kovin monta. En siis tuhlannut siihen aikaani, mutta tänä aamuna käskin Lulun jättää kaikki talousaskareet sikseen ja kuluttaa päivän lukemalla kirjan nimeltä "Lord Jim" ja sitten selostaa minulle kaikki, mitä siinä kerrottiin, jotta voisin kehittää sieluani sillä välin, kun Gerry on poissa. Mutta viedessäni hänelle kirjan olin vähällä tehdä erehdyksen ja antaa hänelle erään, jossa kerrottiin neekereistä ja nimitettiin niitä mustanaamoiksi, mikä olisi loukannut tytön tunteita. Tarkoitan, etten käsitä, miksi kirjailijat eivät nimitä neekereitä niiden virallisella nimellä, koska niillä on tunteet niinkuin meilläkin.
Jaa, sain juuri sähkösanoman Gerryltä, että hän palaa vasta huomenna, ja muutamia kämmekkäitä Willie Gwynniltä, niin että voinkin illalla mennä teatteriin Willien kanssa enkä käy liian alakuloiseksi, sillä hän on herttainen poika kumminkin. Tarkoitan, ettei hän koskaan tee mitään vallan sopimatonta. Ja onhan kovin ikävää jäädä kotiin ja vain lueskella, jollei ole todella kirjaa, jonka lukeminen maksaa vaivan.