Eilen illalla oli laivalla oikeat naamiaishuvit, jotka todella olivat pelkkää hyväntekeväisyyttä, koska useimmilla merimiehillä kuuluu olevan orpolapsia, jotka he jättivät lähtiessään ulapalle, kun meri on kovin myrskyinen. Ja niin kannettiin iso kolehtikin, ja herra Bartlett piti vallan pitkän puheen orpojen hyväksi, varsinkin sellaisten, joiden vanhemmat ovat merimiehiä. Herra Bartlett haluaa tosiaan pitää paljon puheita. Tarkoitan, että hän mielellään pitää puheita silloinkin, kun hän on aivan yksinään tytön kanssa kannella kävelemässä. Mutta ne naamiaishuvit olivat vallan kivaa, ja muuan herrasmies näytti todella melkein herra Chaplinin jäljennökseltä. Dorothy ja minä emme oikeastaan aikoneet mennä tähän baaliin, mutta herra Bartlett osti meille kaksi nauhaketta laivan pienestä myymälästä, jotka me sidoimme lanteillemme, ja jokainen sanoi, että me olimme vallan siroja Carmen-tyyppejä. Ja herra Bartlett, majuri Falcon ja tennis-shampinjooni olivat tuomareina. Ja Dorothy ja minä voitimme palkinnot. Tarkoitan, että todella toivon, etten saisi useampia isokokoisia posliinijäljennöksiä koirasta, koska minulla nyt jo on kolme, enkä minä tosiaan käsitä, miksei kapteeni pyydä herra Cartieria järjestämään laivalla jalokivimyymälää, koska ei tosiaankaan ole suurta iloa mennä laivalla ostoksille herrasmiesten kanssa, kun ei muuta osteta kuin jäljennöksiä koirista.
Ja kun olimme voittaneet palkinnot, oli minun määrä mennä laivankannelle kävelemään herra Bartlettin kanssa, koska hän kuuluu kovin mielellään katselevan kuutamoa. Ja minä pyysin häntä menemään edeltäpäin minua odottamaan ja sanoin tulevani sinne myöhemmin, koska olin luvannut tanssin herra Mountginzille. Niin hän kysyi minulta, kuinka kauan minä vielä tanssisin, mutta minä käskin hänen mennä sinne ylös odottamaan, sitten hän saisi nähdä. Sitten herra Mountginz ja minä tanssimme oikein ihanan tanssin ja joimme samppanjaa, kunnes majuri Falcon keksi meidät, sillä hän oli etsinyt minua, ja sanoi etten minä tosiaan saisi pitää herra Bartlettia odottamassa. Minä menin siis ylös kannelle, ja herra Bartlett odotteli minua siellä ja hän näkyy tosiaan olevan minuun mielettömästi rakastunut, koska hän ei ole saanut unta silmäänsä sen jälkeen, kun meistä tuli ystävät. Sillä hän ei ollut luullut, että minulla tosiaan oli älyä, mutta nyt kun hän sen tietää, kuuluu hän etsineen minunlaistani tyttöä vuosikausia, ja hän sanoi minulle, että oikea paikka minulle kotiin palattuani oli Washington, jossa hän asuu. Niin minä mainitsin hänelle, että minun käsittääkseni sellainen oli melkein aina kohtalon sormen jälki. Ja niin hän tahtoi, että huomenna astuisin maihin Ranskassa ja tekisin saman matkan Viiniin kuin hänkin, koska Viini kuuluu olevan Ranskassa. Ja jos jatkaa matkaa Englantiin saakka, niin joutuu liian etäälle. Mutta minä sanoin hänelle, etten sitä voinut, koska ajattelin, että jos hän todella oli minuun sokeasti rakastunut, niin hän sensijaan matkustaisi Lontooseen. Mutta hän sanoi minulle, että hänellä tosiaan oli hyvin vakavia asioita Viinissä, mikä oli kovin, kovin suuri salaisuus. Mutta minä sanoin hänelle, etten uskonut hänellä olevan asioita, vaan että oikeastaan oli kysymys jostakin tytöstä, sillä mitkäpä asiat voivat niin tärkeitä olla? Silloin hän sanoi, että ne olivat Washingtonissa istuvan Yhdysvaltain hallituksen asioita, joita hän ei voinut kellekään ilmaista. Sitten me katselimme kuutamoa melko paljon. Sitten minä sanoin hänelle, että lähtisin kyllä Viiniin, jos todella tietäisin, että oli kysymys asioista eikä jostakusta tytöstä, koska minä en voinut käsittää, että asiat saattoivat olla niin tärkeitä. Niin hän kertoi minulle kaikki. Setä Sam kuuluu haluavan joitakuita uusia ilmalaivoja, joita jokainen muukin näkyy haluavan, varsinkin Englanti, mutta setä Samilla on oikein ovela keino niitä saada, mikä on liian pitkä päiväkirjaani pantavaksi. Niin me istuimme edelleen ja näimme auringon nousevan ja minä ihan kangistuin ja sanoin hänelle, että minun täytyy mennä hyttiini, koska laiva joka tapauksessa tänään laskee maihin Ranskassa, ja minä sanoin, että jos minä lähden laivasta Ranskassa matkustaakseni hänen kanssaan Viiniin, täytyy minun sulloa tavaroitani.
Niin minä menin alas hyttiini ja panin maata. Sitten tuli Dorothy sisälle, ja hän oli ollut kannella tennis-shampinjoonin kanssa, mutta ei ollut huomannut auringonnousua, sillä hän ei tosiaan rakasta luontoa, vaan aina tuhlaa aikaansa ja tärvelee vaatteensa, vaikka minä aina sanon hänelle, ettei hänen tulisi juoda samppanjaa pullonsuusta laivankannella, koska laivan kiikkuessa aina valuu paljon ohi. Niinpä minä aion syödä puolista hytissäni ja lähettää kirjelapun herra Bartlettille ilmoittaakseni hänelle, etten voi astua maihin Ranskassa lähteäkseni hänen kanssaan Viiniin, kun minulla on paha päänsärky, mutta tavannen hänet joskus jossakin muualla. Ja kun majuri Falcon aikoo tulla tänne kello kahdeltatoista, niin minä olen tullut ajatelleeksi, miksi kaikeksi herra Bartlett nimitteli minua Little Rockissa, ja olen aivan kiihdyksissä. Tarkoitan, että herrasmies ei koskaan kärsi tuollaisista asioista, mutta tyttö saa aina kärsiä. Siksipä aionkin kertoa majuri Falconille koko ilmalaiva-asian, koska hän todella haluaa tietää. Enkä minä loppujen lopuksi luule, että herra Bartlett on herrasmies, kun hän minua niin pahoin nimitteli Little Rockissa, olkoonpa siitä kulunutkin seitsemän vuotta. Tarkoitan, että majuri Falcon on aina herrasmies, ja hän haluaa todella tehdä paljon meidän hyväksemme Lontoossa, sillä hän tuntee Walesin prinssin ja hän luulee, että Dorothy ja minä pitäisimme Walesin prinssistä, kunhan kerran saisimme hänet todella nähdä. Siis minä aion viipyä hytissäni, kunnes herra Bartlett Ranskassa lähtee laivasta, sillä minä en tosiaankaan taida välittää herra Bartlettia enää koskaan tavata.
Huomenna siis olemme Englannissa aikaisin ja reippaina, ja minä tunnen tosiaan ihanaa väristystä, koska herra Eisman lähetti minulle langattoman tänä aamuna, niinkuin hän tekee joka aamu, ja hän kehoittaa minua käyttämään hyväkseni jokaista, kenet tapaamme, koska matkustelu on korkein kasvatuksen muoto. Tarkoitan, että herra Eisman on aina oikeassa, ja majuri Falcon tuntee kaikki Lontoon nähtävyydet, niin että tosissaan näyttää siltä kuin Dorothylle ja minulle tulisi Lontoossa oikein hauskaa.
LONTOO EI TODELLA OLE MITÄÄN
Huhtikuun 17 p:nä
No niin, Dorothy ja minä olemme nyt todella Lontoossa. Tarkoitan, että me saavuimme Lontooseen eilen junassa, kun laiva ei purjehdi Lontooseen saakka, vaan pysähtyy rannalle, ja sitten on noustava junaan. Tarkoitan, että New Yorkissa on kaikki paljoa paremmin, sillä laiva tulee ihan New Yorkiin asti, ja minä alan ajatella, ettei Lontoo sittenkään ole kovin kasvattava kaupunki. Mutta minä en kertonut sitä herra Eismanille, kun sähkötin hänelle eilen illalla, sillä herra Eisman lähetti minut oikeastaan Lontooseen kasvatettavaksi, ja minusta olisi kiusallista kertoa hänelle, että Lontoo tuottaa pettymyksen, kun me New Yorkissa olemme niin paljon pitemmällä.
Ja sitten Dorothy ja minä jouduimme Ritziin, ja se on herttaisen täynnä ameriikkalaisia. Tarkoitan, että luulisi tosiaan olevansa New Yorkissa, koska minun mielestäni aina on matkustelussa ihaninta se, että aina tapaa ameriikkalaisia ja aina tuntee olevansa kotona.
Niinpä Dorothy ja minä eilen menimme Ritziin puoliselle ja näimme oikein sievän ja vaaleaverisen tytön lähimmässä pöydässä, ja minä nyhkäisin Dorothya pöydän alitse, kun minusta ei ole hienoa nyhkäistä ketään pöydän yli, sillä minähän opetan Dorothylle hyviä tapoja. Ja minä sanoin: "Tuo on aika veikeä pikku tyttö, niin että hänen täytyy olla ameriikkalainen tyttö." Ja niin hän olikin. Hän kutsui pääviinuria ihan ameriikkalaisella puhetavalla ja oli kovin vihainen ja sanoi sille: "Minä olen käynyt tässä hotellissa jo kolmekymmentäviisi vuotta ja tämä on ensi kerta, kun minun on täytynyt odottaa." Ja minä tunsin hänen äänensä, sillä hän oli todellakin Fanny Ward. Sitten minä pyysin häntä tulemaan meidän pöytäämme, ja kaikki kolme olimme oikein riemuissamme, kun oli näin päästy yhteen. Sillä minä ja Fanny olemme tunteneet toisemme jo viitisen vuotta, mutta minusta tuntuu ikäänkuin tuntisin hänet paremminkin, koska äiti tunsi hänet neljäkymmentäviisi vuotta sitten, kun hän ja äiti kävivät yhdessä koulua, ja äiti on aina lukenut hänen kaikista häistään kaikissa sanomalehdissä. Fanny asuu siis nyt Lontoossa ja on kuuluisa yhtenä Lontoon veikeimmistä tytöistä. Tarkoitan, että Fanny on melkein historjallinen, sillä kun tyttö pysyy veikeenä viisikymmentä vuotta, alkaa hän todella tulla historjalliseksi. Jos siis äiti ei olisi kuollut verisuonten kovettumiseen, niin hänellä ja Fannyllä ja minulla olisi ollut vallan hauskaa Lontoossa, sillä Fanny käy mielellään ostoksilla.
Sitten me menimme ostamaan hattuja, mutta sensijaan että olisimme menneet naisten osastoon menimmekin lasten osastoon, ja Fannyjä minä ostimme muutamia oikein veikeitä hattuja, koska lastenhatut maksavat vain puolet ja Fanny aina ostelee niitä. Tarkoitan, että Fanny tosiaan pitää hatuista, ja ostaessaan niitä lasten osastosta joka viikko hän säästää tosiaan aika paljon rahaa.