Fleming ja Ove olivat vallanneet Gärdan ja osoittivat hänelle ärsyttävää huomaavaisuutta. Mutta nyt Tage sysäsi päättäväisesti pojat syrjään ja kumartui tytön puoleen.
"Ja sitten me kaksi, Gärda. Kenties meidän uudenvuodentoivotuksemme kohtaavat toisensa", kuiskasi hän. "Lasit pohjaan sen vuoksi!"
He katsoivat toisiaan lasin reunan yli, vakavina, loistavin silmin.
Hovijahtimestari kilisteli innokkaasti rouva Valeurin kanssa eikä näyttänyt huomaavankaan, että Nina oli kohottanut lasinsa häntä kohden. Ohimenevä kalpeus ja vihainen katse pitkien silmäripsien takaa oli ainoana merkkinä siitä, että rouva Lindholm käsitti miehensä menettelyn tahalliseksi epäkohteliaisuudeksi. Yleensä hän hallitsi Mogensia täydellisesti, mutta miehellä oli joskus omat oikkunsa… Rouva Lindholm kääntyi toisaalle ja toivotti alentuvasti hymyillen hyvää uutta vuotta Kaisa Boreliukselle.
Kohta sen jälkeen vieraat alkoivat tehdä lähtöä. Kaikilla oli johonkin mentävää illalla, eikä rouva Rönnov koettanut pidättää heitä. Hänen vanhat, hienot kasvonsa vain saivat surumielisen ilmeen, ja silmät vettyivät. Hän ei pitänyt hyvästelystä. Ani harvoin oli hänellä ilo nähdä lapsensa ympärillään — ja itse ei hän enää koskaan voinut käydä heitä tervehtimässä. Nyt palasi jälleen hiljaisuus ja tyhjyys hänen huoneeseensa, johon nuoret kasvot hetkeksi olivat tuoneet eloa ja väriä.
Toinen toisensa jälkeen tuli sanomaan hänelle hyvästi. Hän tajusi, että useimmat olivat hyvillään vierailun päättymisestä. Ainoastaan Gärdan käsi viipyi kauan hänen kädessään, ja tyttö painoi lämpimän, punaisen poskensa hänen kalpeaa ja kurttuista poskeansa vasten.
"Tuletko taas pian minua katsomaan?"
"Tulen, mummo kulta, mielelläni."
Rouva Rönnov tiesi Gärdan puhuvan totta. Hänen luonteensa oli heikko ja hellä, hän tarvitsi tukea ja myötätuntoa, mutta ei saanut kumpaakaan äidiltään. Vähitellen oli Gärda kuitenkin tullut ymmärtämään, että hän saattoi huoleti uskoa ilonsa ja surunsa vanhukselle, jonka aika ei koskaan ollut ahtaalla seuraelämän vaatimusten takia ja jonka sydän oli vuosista huolimatta altis ottamaan osaa nuorten tunteisiin.
Pojat olivat jo ulkona puutarhassa. Ove härnäili huvikseen naapuritalon koiraa, joka haukkui häntä raivokkaasti aidan takaa, ja Fleming koetti matkia Tagen käyntiä ja ryhtiä, kierteli olemattomia viiksiään ja laahasi risua perässään sapelin puutteessa. Hovijahtimestarikin ilmestyi kiviportaille. Helpotuksesta huokaisten hän veti sikarikotelon taskustaan; vanhan rouvan hengenahdistuksen takia oli tupakanpoltto sisällä kielletty.