Hän ymmärsi ja pyysi, etten pelkäisi ja että odottaisin.
Minä en tee mitään pahaa. Tiedän kuka tuo nuori mies on, hän on maalari; hän on tullut kaupunkiin levätäkseen; hänen nimensä on Julien Viollette. Minä näen hänet kappelissa. Ajattelen häntä, hän kirjoittaa minulle; minä en ajattele mitään pahaa; voin käydä Herran ehtoollisella. En sano rippi-isälleni, että otan vastaan nuoren miehen kirjeitä. Vaan kun lähestyn pyhää pöytää, ajattelen: "Herra, avaan omantuntoni sinulle, katso, ja pane sanat suuhuni, jolla ei ole voimaa…"
20 p:nä kesäkuuta.
Kävelin sisar Catherinen kanssa pitkin puksipuukäytävää, ja kysyin häneltä, miltä hänestä tuntui yöllä, kun hän ei saanut unta ja kun hän ajatteli Jumalaa. Hän vastasi:
— Äärettömän tuskaisalta siksi että he ristiinnaulitsivat hänet.
Ja minä sanoin vielä:
— Hän laskee kätensä otsallesi ja pitää sinusta enemmän kuin muista?
Hän vastasi:
— Tunnen että hän kärsii ihmisten syntien tähden…
Ja hän huokasi syvään.