Minulla on suuri luottamus häneen. Hän oli niin kaunis seisoessaan siinä puutarhan kivillä, aivan valoisassa yössä. Kuu hopeoitsi hänet, matalan muurin, ikkunani alla kasvavan kamelian.
Minä seisoin kauvan siinä, nojauduin silmänräpäykseksi enemmän ulos kuullakseni paremmin; hän sanoi minulle pelästyneenä:
— Älkää olko varomaton, hyvä sisar!
Ah! koko olemukseni laskeutui hänen luokseen kuni avatut hiukset putoavat hartioille, kuten jyrkänteeltä syöksyvä puro vierii laaksoon…
Olin hänestä kaukana, mutta kun hän puhui, olivat kasvoni käännetyt hänen kasvojaan kohden.
Olen onnellinen, mielessäni tuntuu hyvältä, olen rauhallinen.
Se, mitä olen tehnyt, ei ole syntiä.
2 p:nä heinäkuuta.
Eilen en häntä ajatellut, hän täytti sydämeni niin valtavasti, että ajatuksille ei jäänyt tilaa. Teki mieleni nauraa, keittää muhennosta sisar Marthen kanssa, vaikkapa auttaa liinavaatehuoneessa. Olin samallainen kuin pienenä tyttönä.
Syleilin äiti prioritarta ja hän syleili minua.