10 p:nä heinäkuuta.
Hän tuli jälleen tänä yönä, hän oli samallainen kuin viime kerralla, mutta pyysi saada pitää kättäni, ennenkuin meni. Minä en sanonut "pidä", ja se olikin parempi; mutta minä annoin käteni. Emme puhuneet, mutta kätemme olivat kuumat ja puristivat tiukasti toinen toistansa.
Onko se syntiä?
Olin sitten levoton, panin käteni veteen.
… Tuossa hän seisoi, pidin hänen kättään, olin onnellinen, ja nyt tunnen ahdistusta omassatunnossani.
Omatunto on suru, jonka tuntee vastikään tekemänsä teon jälkeen, teon, jonka vieläkin tekisi…
11 p:nä heinäkuuta
En ole tyytyväinen.
Hän tuli taas eilen, äkkiä tempasi hän minut luoksensa puristaen rintaansa vastaan: en ollut tyytyväinen, se oli kovin epämiellyttävää. Jälestäpäin olen ollut tukehtua; en nukkunut koko loppuyönä.
Tunnen tuskaa.