Hän on kaunis, hän on vielä nuori, häntä voi kunnioittaa eniten maailmassa.
Hän pitää itseänsä arvossa, mutta hän ei rakasta itseään.
Sellainen on kaunein luonne…
Mikä hyvä tuoksu tunkeutuu sisään avatusta ikkunastani? Oi! se on puutarhassa kukoistavan magnoliapuun tuoksua.
Hämärä laskeutuu sinervänä ja lempeänä kuin vuokkosade.
Kello on puoli seitsemän, ilmassa on jotain niin liikkumatonta; on kuin olisi aika seisahtunut. Kuu alkaa loistaa, ja sen likellä kimmeltää kaksi tähteä.
Eräs puutarhan puistokäytävä välkkyy punervana; vieno tuulenhenkäys koskee kulkiessaan ikkunani alla olevaan pieneen puuhun niin että kevyet ruskeat lehdykät rupeavat värisemään.
8 p:nä kesäkuuta.
Kaikki huvittaa sisar Marthea, joka on nöyrä.
Tänään hän on keittänyt muhennosta. Minä tiedän, että äiti prioritar ylenkatsoo häntä. Hän sanoi sisar Marthelle ystävällisesti hymyillen: