Hän katseli minua ja minä katselin häntä. Hänen kasvonsa ovat lempeät ja rakastettavat kuin veljen, jonka aikojen jälkeen tapaa. Hän ei hämmästyttänyt minua.
Ja sitten minä ajattelin Jumalaa, Pyhää Valeriaa, jonka juhlaa tänään vietämme. Nuori mies katseli minua vielä viimeisen evankeliumin aikana; minä huomasin että hänen silmänsä olivat kirkkaat ja suruisat, ja että hänellä oli vaalea parta ja vaalea tukka. Hän katsoi kuin olisi hän puhunut minulle, mutta minä käänsin pääni kokonaan poispäin.
— Sinä, Herra, olet kauniimpi kuin hän!…
6 p:nä kesäkuuta.
Äiti prioritar on keskustellet kanssani tänään.
Hän ei puhu paljon Jumalasta, ei kirkosta eikä luostarista, hän puhuu tarmosta ja tahdonvoimasta.
Hän katselee aikaa ja elämää ylhäältäpäin; ei tiedä mitä hän näkee, mutta hän näkee varmaankin ne kauniit maat, joista kaikki maailman junat tulevat, sekin juna, joka kulkee tästä ohitse matkalla Bayonneen.
Minä kunnioitan häntä ja ihailen häntä.
7 p:nä kesäkuuta.
Minä ajattelen äiti prioritarta.