Rakastan äiti prioritarta siksi että hän on ylpeä. Hän vetäisee hienosti viittaansa, kun joku meistä menee liian liki häntä.
Minä olen ylpeä.
Mutta sinun edessäsi, Herra, olen kuin maassa kasvava mansikankukkanen; olen muratti joka painautuu kiinni sinun kirkkosi kiviseinään, olen sinun huokauksesi huokaus, tuska sinun puhkaistussa kyljessäsi, ja minä olen pyhän Magdaleenan hiukset sinun jaloillasi…
4 p:nä kesäkuuta.
Istun puutarhassa varjoisalla penkillä ja kirjoitan, pitäen vihkoani polvellani.
Vienot tuoksut täyttävät ilman. Ne nousevat ruohokentän sametista ja kultalakan untuvapeitteisistä lehdistä haihtuen avaruuden sineen. Kaksi pientä ruukuissa kasvavaa kuusta levittää voimakasta ja pistävää tuoksua, kun keskipäivän aurinko panee pihkan kiehumaan.
Oi! kuinka ilma polttaa!
Luulen että vaivun uneen sinisten lämpöpilvien tukehduttamana.
5 p:nä kesäkuuta.
Nuori mies, joka tässä tuonnoin oli läsnä messussa, saapui tänä aamuna uudelleen.