Eräs nuori mies oli aamulla kappelissa.
Hän ei ollut siellä messun vuoksi; hän hymyili koko ajan; hän oli tullut katsomaan taulua, joka riippuu kappelissa ja joka on erittäin arvokas maalareille…
* * * * *
Sisar Marthe on todellakin palvelijasielu. Äskettäin, kun suutuin eräästä muistutuksesta, jonka hän lausui koruompelukseni johdosta, sanoi hän minulle:
— Sinä et ole nöyrä, sisar.
Hän puhuu aina nöyryydestä, hän on nöyrä, hänen liikkeensä ovat vailla tyyneyttä, hänen katseensa väistää, ja on kuin hänen kätensä pyytäisivät anteeksi sitä, että ne ovat käsiä.
Minä olen ylpeä.
Siksi, että se on kaunista ja että olen nuori, siksi olen ylpeä.
Mennessäni toisten nunnien kanssa kirkkoon tai aterialle tai kävelylle, sanon itselleni: "Minä olen minä, ja muut sisaret ovat muut sisaret".
Kun sisar Marthe, joka huohottaa rukoillessaan, polvistuu vieressäni penkissä, ajattelen: "Sisar, älä toki niin kovaa huohottele; näen sinut ja minä rupean halveksimaan sinua".