Ja meille kaikille kaikuu yhä vielä Castrénin voimakas usko elämisen arvoon hänen sanoissaan työn ylistykseksi. "Jos tahdomme elää, niin hyvä, rakastakaamme isänmaatamme, voimakkain käsivarsin johtaen ja edistäen sen kehitystä. Ei auta itsepintaisesti pitää kiinni vanhasta; uuteen ja vakavaan on meidän ryhdyttävä käsiksi. Ennen kaikkea on meidän päätettävä surmata itsekkyys sydämissämme ja päätettävä elää jonkun aatteen puolesta ja sitte horjumatta taisteltava sen hyväksi niin kauan kuin meissä henkeä on. Yksilöhän ehtii niin vähän. Elämä on lyhyt — sitä paremmin sitä on käytettävä — jakamatta, epäitsekkäästi sen asian hyväksi, jonka puolesta taistelee. Sitä paitsi ei kukaan voi palvella kahta herraa, yleistä aatetta ja yksityistä voittoaan; Valitkaamme toinen, mutta valitkaamme parempi, vaikkapa se johtaisi meitä vaivojen ja uhrautumisten ohdakkeiselle tielle. — — Jos ihmisen kerran on vallannut elävä aate; silloin omistaa hän suurimman autuuden, mitä suruinen maa voi tarjota. Silloin voi hän myös omalla tavallaan levollisena ja turvallisena nauttia elämän muista hyvyyksistä, ja hänen nautintonsa on silloin korkeampaa, jalompaa, puhtaampaa ja parempaa, kuin vain aistillisia nautintoja ihailevan itsekkään ihmisen."