— Ah, aikaa ihanaa, onnellista,
kun yhtyi huulemme! — Mahdollista.
— Oli seesteinen taivas, ja toivova syön.
— On toivo jo sammunut helmaan yön.
He kulkevat vanhan puiston teitä
ja yö vain on kuunnellut heitä.
(V.A. Koskenniemen suomennos.)
[Tämä, kuten "Spleen"-runon suomennos edempänä, on tekijän ystävällisellä suostumuksella lainattu "Lyyra ja paimen-huilu"-kokoelmasta.]
— "Colloque sentimemal" on samalla Verlaine'in mestarinäyte runoilijana — se todistaa, että oppivuodet ovat ohi, ja että Verlaine on kypsymässä luomaan elämänsä pääteokset: kokoelmat "Bonne chanson", "Romances sans paroles" ja "Sagesse".
II.
MATHILDE MAUTÉ JA "BONNE CHANSON".
Eräs suuri sisäinen elämys jouduttaa tätä kypsymistä ja määrää sen luonteen: tämä uusi vaihe on siksi käänteentekevä sekä ihmiselle että runoilijalle, luo siksi kauaskantavia seurauksia, että meidän on syytä syventyä siihen yksityiskohtaisemmin.
Elämyksen nimenä on Mathilde Mauté.