"Kolmesataa kolmekymmentä viisi, en penniäkään enempää. Otatteko vai ettekö?"
"No olkoon menneeksi", virkkoi myöjä. "Ja sen saatte kokea, että huonoa kauppaa ette ole tehneet".
Oli jo iltahämärä käsissä, kun uusi omistajani talutti minua monia katuja pitkin, torien ja vilkkaiden liikepaikkain ohi. Muutaman ajuriaseman ohi kuljettaessa huudahti eräs ajuri taluttajalleni:
"Kas Pehkosta; oletko saanut hyvän hevosen?"
"Luulenpa saaneeni".
"Onneksesi olkoon".
"Kiitos vain". Vielä kappaleen talutti isäntäni minua, kunnes erään syrjäkadun varrella vei minut portista sisään pihalle. Portailla seisoi nuori vaimo ja pari lasta, poika ja tyttö, ja nämä tervehtivät iloisina tulijaa.
"Kusti, mene avaamaan tallin ovea, minä tuon sinne kohta lyhdyn".
Talliin päästyä ja sinne valoa tuotua seisoivat kaikki ympärilläni tarkastellen minua.
"Onko se siivo hevonen, isä?" kysyi pikku Miia.