Kohta kahvin juotua läksivät vieraat, ja Alfhild huomasi silloin Stenin ja isänsä katsahtavan paljon-merkitsevästi toisiinsa. Hän juuri alkoi ihmetellä, mitä salaisuuksia heillä oli, kun kirkkoherra-vanhus omituisen juhlallisella äänellä pyysi tyttärensä pukeutumaan morsiuspukuunsa — hän tahtoi nähdä, miten se soveltui. Malla-täti hyvin pahastui moisesta ehdotuksesta — mikä oikku ja niin iltasilla! Ei ainakaan Stenin sopinut olla läsnä, kun ei ole tavallista näyttäytyä morsiuspuvussaan sulholleen ennenkuin hääpäivänä — se ei millään lailla sovellu.
Ei sovellu — sitä ei Alfhild käsittänyt.
Niinpä hän pukeutuneena korkeakauluksiseen, valkoiseen atlassi-leninkiin ja huntu tukan yli heitettynä, mutta ilman kruunua ja seppelettä. Hän näytti paremmin ehtoolliselle ensi kertaa menevältä tytöltä kuin morsiamelta — niin lapsellisen-viaton hän oli, silmät säihkyvinä hurskaasta onnesta. Aavistikohan hän, mitä oli tapahtuva? Sten niin melkein luuli ja häntä ilahutti, kun näki morsiamensa niin iloisena, niin tyynenä, vähääkään epäilemättä tai olematta levoton.
Provasti suuteli häntä otsalle ja kääntyi sitte sisarensa puoleen.
"Pyydä väkeä tulemaan sisään", sanoi hän.
"Mutta annahan toki Alfhildin ensin riisua hääpukunsa", lausui Malla-täti moittivaisesti, hän kun luuli, että ruvettaisiin pitämään iltarukouksia.
"Minkätähden?" virkkoi provasti. "Tee, niinkuin käskin, ja katso, että kaikki tulevat."
Malla-tädin täytyi totella ja kohta olivat kaikki pappilan asujamet koossa salissa. Alfhild seisoi keskellä lattiaa, uteliaasti odottaen, mitä nyt oli tapahtuva. Sten astui hänen viereensä ja pusersi hänen kättään; kirkkoherra näytti liikutetulta, niisti monta kertaa nenäänsä ja pyyhki silmälasiaan. Pari hiljaista "hm! hm!" kuului aluksi; sitte lausui hän nuoriin päin kääntyneenä:
"Lapseni! Kristillinen avioliitto, johon aiotte ruveta, on tänään kolmannen kerran ilmoitettu seurakunnalle. Liikutettuina olette sen itsekin kuulleet ja luonnollisesti ikävöitte hetkeä, joka lopullisesti on kirkon siunauksella vahvistava lupaukset, jotka olette toisillenne antaneet. Miksikä sitä viivyttelisimme? Lapset, tahdotteko jo tänään tehdä pyhät aviolupauksenne? Vastatkaa!"
Alfhild oli seisonut pää kumarruksissa — nyt katsahti hän Stenin silmiin. Yht'aikaa vastasivat molemmat: "tahdomme".