Ja taas hetken kuluttua:
— Nämä ovat todellisia helmiä, mikäli minä ymmärrän.
— Mitä lienevät… Mieheni nauraa niille…
— Usko tai et, ovat nämä koko joukon edellä Liisa Orvokin runoista, joita miehesi arvostelijana on niin suuresti ylistänyt.
— Edellä… Älä toki. Mieheni luki erään näistä Liisalle, ja he nauroivat yhdessä.
Anja Viita hypähti kiivaasti pystyyn.
— Nauroivat —! Yhdessä —!
Hän astui Toinin luokse, kiersi kätensä hellivästi hänen ympärillensä ja sanoi:
— Suostutko?
— Mihin sitten?