— Päinvastoin, veli pastori. Oletan ennemmin, että nykyinen, tai paremminkin se, minkä hän tänne jälkeensä jättää, aiheuttaa hänen pyyntönsä.
Pastori pudisti päätään.
— Ei, veli Riska. Tai ehkä sekin. Mutta monet niistä, jotka eivät enää katsoneet tarvitsevansa sinua, ovat lähettäneet kutsunsa minulle vielä senkin jälkeen. Näes, kun seistään iäisen portilla…
— Kenties. Siihenhän tullaan lopullisesti vain kerran. Kuitenkin luulisin — ja sinähän tunnet hänet yhtä hyvin kuin minäkin — että sellainen luonne kuin Esko pyytää apua vain niissä asioissa, joissa välttämättä tarvitaan välikäsiä, kuten monissa maallisissa. Suo anteeksi, pastori, eikö iäisen portilla jokainen ole oma pappinsa…
Pastori katsoi miettiväisesti lääkäriä, ja hänen suurilla, avonaisilla kasvoillaan näyttäytyi surumielinen ilme.
— No niin, veli. Me emme kiistele niistä asioista… Kaikki on Herran hallussa — Eskommekin.
He astuivat varovin askelin peräkkäin sairaan huoneeseen istuutuen kahden puolen vuodetta ja lausuen jonkun tervehtivän, toverillisen alkajaissanan kumpainenkin.
Vanha, kunnon toveri makasi siinä heidän keskellään hiljaisena ja harvapuheisena kuten ainakin, tällä kertaa erikoista mielenkiintoa herättävänä sen vuoksi, että oli saanut kaukaisen lähtökutsun, ja vielä senkin vuoksi, että hänellä oli jotain tärkeätä sanottavaa juuri tällä hetkellä.
Ja hänellä näytti olevan todellinen tarve sanoa se pian, siekailematta.
— Älä hämmästy, vanha veikko, sanoi hän kiinnittäen katseensa pastoriin, äläkä ainakaan tee vastaväitteitä, ellei virkasääntösi ja kirkkokäsikirjasi sitä ehdottomasti vaadi. Tämä tässä — hän laski kätensä lääkärin polvelle — on sanonut rehellisesti milloin minun on lähdettävä, ja se, että minun on lähdettävä, asettaa minulle erään velvollisuuden ja tekee samalla sen täyttämisen mahdolliseksi. Te tunnette kumpainenkin suhteeni Laura Paateroon — entiseen morsiameeni, muistathan, pastori? Ei kovin kauan sitten puhuimme hänestä, poiketessasi täällä muutaman kuolevan luota tullessasi. No niin, mutta muistatko, että sinun oli määrä vihkiä meidät silloin muinaisina päivinä. Tahdotko nyt tehdä sen, mikä silloin jäi tekemättä?