KUN ONNI MURTUU <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<51
Komea Martta Herlevi — seurapiirin keskus ja ihanne — istui kyyrysissään pienellä nurkkasohvalla häpeän ja epätoivon murtamana. Vielä toissa päivänä hän oli iloiten ja onnea sädehtien emännöinyt tässä rikkaasti sisustetussa huoneessa kaupungin parhaimmiston ympäröimänä.
Pankinjohtaja Jonas Herlevin pidot — kas, nehän olivat jotain erikoista. Kutsu niihin oli samanarvoinen kuin pääsiäistähtisateen osallisuuteen pääseminen ja poissulkeminen niistä katkeraa kuin pakollinen virkaero. Olihan joka taholla päivänselvää, että ne, jotka seurustelivat tässä suuresti kunnioitetussa talossa, olivat paikkakunnan moitteettominta valioväkeä, sen hienointa ja — kadehdituinta säätyä. Isännän miehekäs, ehdotonta luottamusta herättävä olemus ja emännän henkevä sulo vetivät puoleensa jo sinänsä, puhumatta siitä yhteiskunnallisesta kiillosta, joka ympäröi taloa.
Ja nyt —!
Komea Martta Herlevi painoi käsillään ohimoitaan viskautuen epätoivoisena sohvalle, josta hän oli noussut ja johon taas oli laskeutunut monen monta kertaa kuluneen, hirvittävän kadotuksenyön kuluessa. Hänen miehensä oli vangittu miljoonakavalluksesta johtamassaan pankissa, tieto siitä oli salamana kiitänyt läpi kaupungin — ooh! — kaikkialle ympäri koko maan. Sukulaiset, ystävät ja tuttavat olivat jo saaneet tietoonsa tuon uskomattoman sanoman…
Pitkänä, syksyisenä yönä, jolloin kuu ja tähdet kurkistivat akkunoista sisään, oli hän iskun huumeessa käynyt läpi nuoren, voitokkaan ja onnellisen elämänsä. Pää pystyssä oli hän tietään kulkenut, ylpeänä ja onnellisena Jonas Herlevin rinnalla, joka aina, heidän tutustumisensa ensi hetkestä asti, oli omistanut hänen ehdottoman luottamuksensa ja lämpimän ihailunsa. Hän oli itse yksi niistä kristallikirkkaista luonteista, jotka jokaisena hetkenään voisivat antaa katsoa sielunsa syvimpään soppeen tarvitsematta painaa silmiään alas kenenkään edessä. Ja niin piti hän suurimpana onnenaan sitä, että hänen miehensä oli paikkakunnan luotetuin henkilö, vilpittömin olento kaikessa, olipa sitten kysymyksessä rahalliset ja yhteiskunnalliset asiat tai puhtaasti tunteellinen puoli. Vielä eilen, aamupuoleen, olisi hän syvimmällä inholla torjunut luotaan kenen tahansa, joka vain pienimmänkään tahran olisi viskannut Jonas Herlevin kunnialle. Nyt olivat häneltä kaikki aseet riistetyt. Kalliopohja, jolla hän turvallisena oli seisonut, luisui pois tahmean, likaisen liejun lainehtiessa rannattomana hänen ympärillään…
Mutta jos jotkut niistä, jotka nyt puolella ja toisella selvitteleivät tästä lähintä yhteiskuntaakin ankarasti kohdanneesta kolauksesta, luulivat, että hän hylkää onnettoman miehensä tai edes vierookaan häntä, niin he erehtyvät suuresti. Olisiko hän oikea vaimo, jos mustimmalla hetkellä jättäisi hänet, jolle hyvinä päivinä tiesi olleensa kaikki kaikessa. Hänet, joka ehkä odottamattoman onnettomuuden, vielä selvittämättömän seikan pakoittamana oli tullut tehneeksi sen, josta häntä nyt syytettiin.
Ei, viimeiseen asti tuli hänen seisoa uskollisen puolison kaikkivoittavalla kärsivällisyydellä hairahtuneen miehensä rinnalla. Olihan se vain velvollisuus, johon rakkaus ja uskollisuus yhtyneinä antoivat voimaa.
Mutta näinä lähipäivinä, ennenkuin järkytetyn mielen rauha ehti hiukkasen palautua, ei hän voinut eikä tahtonut nähdä ketään tuttavistaan. Jonkinlainen vaistomainen pelko sanoi hänelle, että heillä, kaikesta huolimatta, voisi olla jotain salattua pahaa katseissaan… Mielethän muuttuvat niin pian… Ja monasti ilman syytäkin osoittautuu tänään särkyneeksi se, mikä eilen vielä oli lujaa kuin ystävyys.
Hän kulki aatoksissaan perheestä toiseen, ystävän luota ystävän luo. Mutta niin läheisiltä kuin he kaikki tähän asti olivat tuntuneetkin, ei hän nyt saanut sitä luottamusta syntymään heitä kohtaan, jota onnettomuuteen joutunut helpoituksekseen tuntee ystävän uskollisuudessa. Joku oli käynyt häntä tapaamassa, mutta hän ei ollut ottanut vastaan. Taaskin kuului ovikellon soitto. Turhaan — turhaan. Hän pysyi järkähtämättömänä. Sillä aivan varmasti keksisi hän sen salatun osaaottavimmankin katseen pohjalta…