— Joskin vasta sitten, kun rikokset ovat tulleet ilmi…
— En tahdo puolustautua — millä sen tekisinkään. Mutta sinä olit parhain puoliso, ja siksi uskallan —
— On oikein sanoa olit. Nyt kai en sitä enää saata olla.
— Martta! Niin et sanonut eilen. Mikset voi, mikset saattaisi?
— Siksi että sitä on myöskin Line Kjäll.
— Line Kjäll — on paljasta roskaa vain. Semmoista on maailman meno.
— Hänestä sinä kuitenkin huolehdit viime hetkelläsi. Oi hyvä, hyvä
Jumala, olisit edes sulkenut tuon kirjeen!
— Olinko sen sitten jättänyt sulkematta?
Rouva Herlevi kohautti olkapäitänsä.
— Tämä on kohtaloa, Martta, tämä kuten sekin, että viimeisten pitojamme aikana tarkastaja saapui pankkiin… Sinä ainoa, älä jätä minua!