On itsestään selvää, että kyselyt alkavat taasen.
— Oliko äiti kauankin sairaana?
— Monta viikkoa, lapseni…
— Etkä kirjoittanut siitä meille mitään.
— En. Toivoin yhä vain, että hän parantuisi…
— Voi… äiti oli oikein kovasti kipeä!
— Oli, ressu-pieni. Ensin hän säläsi kipunsa, ei sanonut isälle mitään. Mutta eräänä päivänä kävi tauti yli voimien, niin että äiti aivan parkaisten ilmaisi sen. Ja sitten… sitten ei viipynyt enää kauan, ennenkuin hän oli jo poissa…
— Haudassa —?
— Niin, siellä…
— Eikä lääkärikään voinut mitään — ei mitään!