Sitten vasta hän katsahti tyttöön.
— Oletko sinä Anna Mari?
— Olen.
— Ja niin olet tullutkin äitiisi…
Vieras ojensi arkaillen kätensä, ja arkaillen otti tyttökin sen omaansa.
— Kuka te sitten olette?
Miehen katse kiersi uudelleen tuvan, kiersi tarkemmin kuin äsken, ja hänen kasvonsa vavahtivat omituisesti. Vastaamatta tytön kysymykseen hän sanoi:
— Lienetkö tullut äitiisi luonteesikin puolesta.
— Ja jos olen… mitä sitten?
— Sitten sen sanoisin…