"Miksi sitten pitää olla köyhiä?"
"Elä kysele sellaisia… Jumala on niin asettanut."
"Jumalako —?"
Aliina vaipuu jälleen mietteisiinsä. Hänestä tuntuu koko asia niin käsittämättömältä. — Jos Jumala kerran oli hyvä ja oikeamielinen, niin miksi hän sitten teki toiset ihmiset köyhiksi ja onnettomiksi, ei antanut heille puita, eikä ruokaa…
Ei! Hän muistaa äidin monta kertaa postillasta lukeneen että Jumala pitää yhtähyvän huolen kaikista luoduistaan!
"Äiti, minä en usko sitä."
"Mitä sitten?"
"Että Jumala on tehnyt toiset ihmiset köyhiksi. — Hyi kuinka paha hän silloin olisi!"
"Tyttö, — oletkos siinä!" tiuskasi äiti ja Aliina keksi hänen katseessaan jotakin pelonalaista, likipitäin sellaista, kun ukkosen-aralla ihmisellä, joka jumalanilmalla näkee toisen seisovan avonaisessa akkunassa.
"Kuinka sinä saatat puhua sellaista… kun on aina opetettu kunnioittamaan korkeinta —"