"Ei isä, kyllä sinulta pitää riittää rahoja Ellillekin, Kaarlon ja minun on elettävä sitä myöten. Muuten minäkin olen aivan onneton", lämpeni Esko. "Sehän olisi muuten samaa, kuin jos riistettäisiin Elliltä vaatteet meille pojille — ja hän työnnettäisiin alastomana pakkaseen! Se ei saa tapahtua, isä!" —
"Voi tuota Eskoa, sehän on itse olennoitu oikeus ja hyvyys!" riemuitsi Elli. — "Enkös olekin aina sanonut, että Esko se on, joka meidän kotimme piirissä edustaa tulevaisuuden herttaista, ylevää, täydellistynyttä miestä. Tuollaisesta veljestä kannattaa ylpeilläkin!"
Mutta isä vääntelihe nyrpeänä tuolissaan. Hän muistutti suurta mehiläistä, joka on lentänyt kärpäspaperille ja koettaa turhaan irroittautua siitä…