— Nyt sinä et saa puhua enää, Sikke. Sinä väsyt siitä, ja yskä tulee pahemmaksi, muistutti Tuomas.
Sillä välin olivat kekäleet uunissa palaneet loppuun. Savu oli haihtunut. Tuomas veti hiilet uunista, istui vielä vähän aikaa ja pani sitten lakeisen kiinni.
— Kunhan ei Risto nyt tulisi, hätäili Sikke. — Kuule, Tuomas, jos näet Riston kotimatkalla niin elä mene häntä puhuttelemaan. Hän luulisi vieraaksi…
— Eikö hän sitten tahdo vieraita puhutella?
— Kyllä … mutta kun sinä näytät vähän herralta… Risto luulee kaikkia herroja majurin tovereiksi ja hän tulee aina niin kummalliseksi, kun semmoisia näkee. Hänen päänsä menee sekaisin, ja hän alkaa miettiä kostoa.
Tuomas muisti hovin Inkerin käytöksen Kaupunkiniemellä ja sanoi:
— Herroja taitavat täällä tervejärkisetkin kammoksua. Hyvästi tällä kertaa Sikke!
Sikke oli ollut oikeassa puhuessaan Ristosta. Risto oli kummallinen. Mitä vanhemmaksi hän tuli ja mitä suuremmaksi kyttyrä kasvoi, sitä katkerammaksi kävi hänen mielensä. Ensimältä oli hän joskus osoittanut kiitollisuutta hyväntekijälleen, mutta viime vuosina oli hän käynyt niin harvapuheiseksi, että siinä voitti itse Pentinkin. Ainoa, joka vielä joskus sai hänet hymyilemään ja puhumaan muutaman sanan, oli Pölkkypuron pieni Sanna. Sannalle ei Risto koskaan ollut osoittanut nurjamielisyyttä. Ja kun Sanna istui Siken vuoteen ääressä ja lauleli, saattoi Risto tuntikaudet katsoa tuijottaa häneen.
* * * * *
Viikot vierivät. Keväinen aurinko valmistelihe taittamaan talven valtaa. Entisessä sysimiesten pirtissä valmistihe Sikke poislähtöön. Hän heikkeni päivä päivältä. Ystävät kokivat helpottaa hänen kärsimisiänsä niin paljon kuin suinkin taisivat. Tuomaskin nähtiin melkein joka päivä Pentin pienessä pirtissä. Hän toi sairaalle mitä parasta oli Sormulan ruoka-aitassa. Inkeri toi äitinsä valmistamia lääkkeitä. Yhteinen rakkauden työ teki näistä molemmista pian ystävykset. Yhdessä he iloitsivat jokaisesta näennäisestä parantumisesta. Yhdessä surivat, kun tauti kovasti kouristi. Yhdessä he sitten kotimatkalla tekivät pitkiä hiihtoretkiä. Kun tuli kierä jää, ratsastivat he pitkin Pielisen jähmettynyttä pintaa.