Ei nyt näkynyt noen jälkeäkään Pentin puvussa. Entäs kasvot sitten! Puhtaiksi nekin oli saatu. Ja herttainen ilme, joka ennen aikaan näkyi vain vilahdukselta, näytti nyt tulleen pysyväiseksi. Myhähdellen katseli Pentti jakkaralla istuessaan vuoroin nukkuvaa pienokaista, vuoroin kissan kanssa leikkivää tyttöä.
Porstuasta kuului liikettä. Nuori nainen astui sisään tuoden ruokaa illalliseksi. Tulija oli Inkeri, Sormulan nykyinen emäntä. Oli hänkin muuttunut siitä ajasta, jolloin hän korskuvan hevosen selässä ratsasti Pielisen jäällä.
Hän asetti ruuat pöydälle, istuutui penkille ja rupesi kertomaan, mitä Pentin niityllä ollessa oli tapahtunut. Annaliisakin kiipesi penkille ja painoi kiharaisen päänsä äidin syliin. Siitä käsin hän koetti houkutella kissaa luokseen.
— Mirri, Mirri! Tule tänne!
Mutta Mirri ei liikahtanut. Se vain ummisteli silmiään ja kehrätä hyrräsi minkä ennätti.
Tärkeä uutinen oli Inkerillä kerrottavana. Iivana, Sormulan vanha kauppaystävä, jota niin kaukaan ei oltu nähty, oli vihdoinkin tuonut suoloja. Tuomas oli heti lähtenyt soutamaan niitä Tikka-vainaan lapsille.
Nämä olivat hoitajansa, vanhan mummon kanssa nääntymässä suolan puutteeseen. Eihän niitä riittänyt paljon antaa — jokunen kourallinen, vain; mutta pääsiväthän lapsi raukat edes suolan makuun.
— Jo ne on viety kuoppaan, sanoi Inkeri arvaten Pentin ajatukset, kun tämä levottomana katseli ympärilleen.
Näinä rauhattomuuden aikoina olivat ihmiset tottuneet aina olemaan varuillaan. Kalleimmat tavarat — ja niihin kuuluivat suolat — pidettiin aina kuopissa kätkössä. Niissä säilytettiin enimmäkseen kaikki ruokatavarat, jopa vaatteetkin. Mitäpä hyvää siitä olisi ollutkaan, jos olisi saanut henkensä pelastetuksi vihollisen miekalta ja sitten olisi pitänyt riutua ruuan puutteeseen tai kohmettua kylmän kouriin?
Monasti sai nauriskuoppa olla ihmisten asuntonakin. Kansa osasi hyvin ovelasti peitellä kuoppien kannet. Niillä kasvatettiin turpeita ja niihin sidottiin risuja, ettei niitä outo maasta erottanut. Ja moni pakolainen oli kyyristyneenä nauriskuopassaan kuullut vihollisen jalan kapseen päänsä päältä, kun tämä ajoi häntä takaa.