— Hän myöhästyi taaskin rukouksesta, jatkoi Aksel, — ja koska sitä myöhään tulemista nyt on jatkunut toista viikkoa, jätti johtajatar hänet pariksi tunniksi arestiin.
Rouva Heinonen ravisti huolestuneena päätään, ja Ester huudahti:
— Kuulumatonta huolimattomuutta! Tietääkö täti Alina siitä?
— Tietysti hän ainakin saa sen tietää.
Sissi alkoi ulvoa. — Nyt täti varmaankin taas toruu Iris rukkaa. — Uhuuu-uhuu.
— Ole paikalla vaiti, Sissi. Etkö tunne alkeellisimpiakaan pöytätapoja? Mene heti ulos huoneesta, komensi Ester. — Sissi on tosiaankin aivan vailla tapoja, jatkoi hän kääntyen äitinsä puoleen. Häntä pitäisi paremmin kasvattaa.
Rouva Heinonen näytti entistään huolestuneemmalta, mutta Mauno sanoi tyynesti:
— Sissillä on lämmin sydän.
Kalkki nousivat enemmän tai vähemmän alakuloisina pöydästä. Kaarina ja Hanna katosivat viimemainitun huoneeseen, joka vähitellen oli tullut nuorten kokouspaikaksi. Pohjolan pojatkin, joista varsinkin Erkki oli saavuttanut kaikkien suosion, tulivat sinne usein.
— Voitko ymmärtää, mistä syystä Iris niin usein myöhästyy koulusta? kysyi Kaarina huolestuneena Hannalta.