— Minulla ei ole parempaa, puolusti Iris puoliääneen.
— Silloin pitäisi sinulla olla ymmärrystä sen verran, että jäät pois, jo Erkinkin tähden.
Kaarinan täytyi myöntää, että Ester tällä kertaa oli oikeassa, vaikka hän olisi voinut sanoa sanottavansa hienotunteisemmin. Ei Iris ollut juuri sennäköinen kuin olisi ollut tanssiaisiin menossa. Hänen musta hameensa oli liian lyhyt ja kauhean vanhanaikainen, pusero ahdas ja kutistunut, kengät olivat kyllä tällä kertaa kiilloitetut, mutta tanssikengiksi kovin kömpelöt. Hansikkaat olivat suuret ja mustat.
Nyt tulivat rouva Heinonen, Elin, Aksel ja Hanna sisään katsomaan lapsia. — Kaarina ja Elsa olivat sievät ja herttaiset vaaleissa puvuissaan, Ester parka ei koskaan ollut sievä, mutta hän oli hyvin hieno, käherretty ja puuteroitu ja viimeisen muodin mukaan puettu.
— Te olette oikein somat, sanoi Elin hyväksyvästi tarkastaen heitä. — Mutta taivas varjelkoon, Irishän on kauhea. Miksi ei kukaan ole pitänyt huolta hänen puvustaan? lisäsi hän moittivasti. — Eihän Erkki voi tuollaisen variksenpelättimen kanssa lähteä.
Iris punastui, ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Kaarinan oli kovin paha olla, miksi ei kukaan tosiaankaan ollut Iris rukan puvusta huolehtinut? Elsa ja Ester olivat niin sirot, mutta Iriksestä ei kukaan välittänyt.
— Sinä luulet varmaankin kaikkien normaalilyseolaisten olevan yskässä, koska niin runsaasti olet parfymoinut itsesi tärpätillä, nauroi Aksel ivallisesti.
Väkevä tärpätinhaju täytti todellakin huoneen. Iris parka, jonka puvussa aina oli pilkkuja, oli tärpätillä koettanut hangata ne pois.
Täti Heinonen näytti onnettomalta ja ravisti päätään. Kaikki olivat pahoillaan.
— Ehkä on parasta, että jään kotiin, sanoi Iris luoden aran katseen sivusta Erkkiin.