Hanna ei kertonut, että tehtailija Pauni oli Helsingissä käydessään nähnyt sisarensatyttären erään tuttavansa luona ja heti ihastunut hänen suloiseen käytökseensä niin, että oli pyytänyt häntä luokseen. Hän oli jo kauan halunnut sopia sisarensa kanssa ja löysi Hannassa sopivan syyn.
— Enosi on varmaan kovasydäminen, koska hän saattoi olla niin kauan suuttunut sisareensa, sanoi Iris.
— Ei, kovasydäminen hän ei ole, mutta hänen on vaikea antaa anteeksi, kun hän luulee jonkun olevan väärässä. Ja sitäpaitsi on kaikki nyt ohitse. Eno ja äiti ovat sopineet, ja minä olen niin onnellinen siitä, äidillä on silloin kuitenkin joku, jos minä lähden pois.
— Lähdet pois! — Minne? oli Kaarina kysyä, mutta vaikeni. Hannan katseessa oli jotain outoa, miltei yliluonnollista, ja Kaarina teki nyt saman huomion kuin Erkkikin — Hanna ei ollut terve.
— Hanna, kuiskasi hän, ja kiertäen käsivartensa ystävän kaulaan hän purskahti itkuun.
Hanna silitti hänen hiuksiaan: — Älä itke, Kaarina, Jumala tietää, mitä Hän tekee.
Kahdeksas luku.
PRECIOSA.
Seitsemäs luokka puuhasi juhlaa kirjaston hyväksi. Oppilaat olivat panneet parastaan, johtajatar auttoi ja neuvoi nyt kuten aina koulujuhlissa, ja alaluokkalaiset olivat uteliaat ja maltittomat.
— No, tehän taidatte saada kokoon jotain oikein hienoa, sanoi Aksel Esterille.