— Saattepa nähdä, vastasi Ester salaperäisen näköisenä. Hänen oli määrä myöskin esiintyä. Harjoitettiin kohtauksia Preciosasta. Ester lauloi köörissä ja harjoitteli yhdessä Eva Kalmin kanssa, jonka oli määrä laulaa Preciosan osa.
Mitä enemmän juhla lähestyi sitä ahkerammin harjoitettiin ja puuhattiin. Eva Kalm kävi joka iltapuoli Esteriä noutamassa harjoituksiin ja lauloi osansa Esterin säestyksellä suureksi ihastukseksi Elsalle ja Irikselle, jotka tavallisesti piiloutuivat jonkun kukkapöydän tai sohvan taakse kuullakseen.
— Voi, Elsa, huokasi Iris, kun Eva ja Ester olivat lähteneet koululle harjoituksiin. — Eikö sinusta olisi ihanata olla mukana näyttelemässä?
— Äärettömästi. Ajatteles, saada esiintyä hiukset hajallaan ja kauniissa puvussa kaikkien ihailemana.
— En minä siitä välittäisi, olisiko puku hieno vai karkea. Tahtoisin vain laulaa ja näytellä. Ah, jospa saisin olla Preciosa! Onnellinen Eva!
— Jospa jo olisimme kahdeksannella luokalla, huokasi Elsakin.
Päivää ennen kirjastojuhlaa ilmestyi Ester hermostuneena ja pahalla tuulella päivällispöytään.
— Nyt juhlasta tulee pannukakku, kertoi hän.
— Mitä! huusivat sekä pojat että tytöt pettyneinä ja hämmästyneinä.
— Eva Kalm on sairastunut anginaan. Preciosa täytyy peruuttaa.