Enempää ei puhuttu, Erkki tiesi, ettei Mauno pitänyt koreista sanoista.

Mauno kertoi käynnistään rehtorin luona.

— Oikeastaan, oli hän sanonut tuimalla tavallaan, pitäisi sinun saada rangaistus petoksesta, mutta — ja hän niisti kuuluvasti nenäänsä — tällä kertaa saat anteeksi, sillä jos oikein muistan, et sinä suoraan myöntänytkään olevasi syyllinen. Ja Erkkiä emme enää rankaise, se on opettajakunnan yhteinen päätös. Asia olkoon unohdettu. Olethan sinä jo kärsinyt rangaistusajasta puolet.

— Entä pojat? kysyi Erkki levottomasti. — Tyydyttikö päätös heidän oikeudentuntoaan? Viatonhan oli kärsinyt syyllisen edestä.

— Rehtori puhui heille rukouksessa ja kysyi, eivätkö he olleet hänen kanssaan samaa mieltä meidän suhteemme. Pojat hurrasivat ja ulvoivat niin, että sali tärisi. Saat uskoa, että rehtori nyt taas on korkeassa kurssissa.

Erkki hymyili. — Voi, Mauno, kyllä minä nyt pian olen aivan voimissani. On hirveän hauska taas päästä kouluun ja vetää sieraimiinsa tuttua kouluhajua. Sano pojille terveisiä.

Kymmenes luku.

VALKENEE.

Toukokuu oli käsissä. Lehmukset ja vaahterat vihannoivat Vanhassa puistossa herättäen ohikulkevassa koulunuorisossa iloisia aavistuksia kesästä ja kesälomasta.

Erkki oli taas terve, kävi koulua ja oli iloinen kuin ennenkin, hiukan vakavampi vain. Maunon ja hänen suhteensa oli entisellään ainakin pinnalta katsoen, he kiistelivät silloin tällöin, Mauno nuhteli Erkkiä, ja Erkki kiusoitteli Maunoa. Mutta ken lähemmin heitä tarkkasi, huomasi pian, että veljeksien väli oli entistä sydämellisempi ja likeisempi. Erkki ei koskaan kärsinyt, että Maunosta toveripiirissä tehtiin vähintäkään pilaa. Mauno puolestaan oli yhtä lyhyt- ja niukkasanainen puheissaan kuin ennenkin ja valmis nolaamaan toisia missä sattui. Hän suuttui aina, kun ruvettiin puhumaan hänen jalomielisyydestään palokello-jutussa. Häntä ei lainkaan huvittanut sankarin osa. Annettuaan pari kertaa kelpo lailla nenälle Elsaa, joka ylisti hänen uhrautuvaisuuttaan, hän viimein pääsi rauhaan. Kaarina ja hän olivat edelleenkin hyvät ystävät. Sunnuntaiaamuisin, kun toiset vielä nukkuivat, riensivät he molemmat Seurasaarelle tai muualle kaupungin läheisyyteen kasvisäiliö hartioilla. He olivat molemmat innostuneet luonnontieteeseen, kokoilivat kasveja, vesikirppuja ja muita eläintieteilijöille rakkaita lätäkköasukkaita.