Koulutyö ei enää tahtonut maittaa. Läksyt maistuivat puulle ja luokkahuone tuntui vankilalta.
— Huh, huh, voihki Iris. — En ymmärrä, mitä huvia opettajilla on meidän kiusaamisestamme nyt enää. Ei kukaan kuitenkaan osaa läksyjään.
Elsa loi häneen kärsivän katseen kirjansa äärestä. Näin lukukauden lopulla pitivät sisaret häntä kovassa kurissa, mitä läksyihin tuli. Hänen päätään pakotti, ja turhaan hän hoki itsekseen saksankielen säännöttömiä verbejä: trinken, trank, getrunken, treiben, trieb, getrieben.
— Tule tänne, Elsa kulta, minä autan sinua, sanoi Kaarina. Hän oli jo oppinut läksynsä ja istui ikkunalla katsellen pikku laivoja, jotka nopeasti kiitivät lahdella.
Elsa purskahti itkuun. — Minun on mahdoton oppia näitä onnettomia verbejä. Mutta Elin ja Ester sanovat, etten saa jäädä luokalle.
Kaarina otti kirjan ja alkoi ohjata Elsaa. Iris vajoutui irvistellen laskuoppiin.
Ulkona oli lämmin, ihana toukokuu.
Sissi juoksi sisään.
— Eteisessä on herra, joka tahtoo tavata Iristä.
Iris paiskasi kirjansa kiinni.