— Oi, isä! Muuta ei Iris saanut sanotuksi, mutta isä näki hänen mustissa silmissään lapsen luottamuksen ja hellyyden.

Edellisenä iltana ei isä ollut maininnut Metsäpirttiä sanallakaan. Nyt hän kyseli Serestä, Tanelista, heidän elämästään yksinäisellä saarella. Hän kertoi myös kirjoittaneensa pankinjohtaja Heinoselle pyytäen tätä pitämään huolta Metsäpirtistä, mutta kirje oli saapunut luultavasti niin vähää ennen tämän kuolemaa, ettei hän ennättänyt ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin estääkseen talon myöntiä.

Ilta kului nopeasti, ja kun Iris viimein nousi lähteäkseen kotiin, tuntui hänestä kuin olisi isä jo ammoin ollut hänelle tuttu.

— Minä lähden vielä asioille kamreeri Vuoren luo, sanoi isä hyvästellessään. — Ja neiti Hammarin luo minulla myös on asiaa. Olen hänelle kasvatuksestasi kiitollisuudenvelassa, joka on suoritettava.

Kun Iris saapui kotiin, vallitsi siellä suuri ilo. Hanna oli saapunut kaupunkiin. Nuoret istuivat kaikki arkihuoneessa, ja keskustelu sujui vilkasta vauhtia. Iriksen isä oli tietysti pohdinnan alaisena, ja Iris vastaanotettiin tuhansilla kysymyksillä ja huudahduksilla. Rouva Heinonen oli tavallista ystävällisempi häntä kohtaan, Elsa ja Ester olivat ihastuksissaan roomalaisesta kaulakorusta, jonka Iris oli saanut isältään lahjaksi. Hanna oli tuonut mukanaan korillisen herkullisia leivoksia, ja Erkki juoksi noutamaan simaa ja appelsiinejä.

— Juhlitaan nyt kerrankin oikein, onhan meillä kaksinkertainen syy, sanoi Mauno avatessaan simapulloja. — Kuka tietää, milloin ensi kertaa näin yhdessä juhlimme!

Toiset hymähtivät surumielisesti. Oli eletty yhdessä pitkä lukuvuosi, kesä oli kynnyksellä, ja se merkitsi eroa, jäähyväisiä.

* * * * *

Toukokuun viimeisenä päivänä seisoi pieni joukko koulunuorisoa satamasillalla. Siinä olivat Ester ja Elsa, Aksel ja Sissi, Kaarina ja Iris, Yrjö Heiniö ja Pohjolan pojat, vieläpä Pappilan Maijukin.

Mutta laivan kannella seisoivat muitten matkustavaisten joukossa tehtailija Pauni, rouva Ström ja Hanna kalpeana ja hymyilevänä. Heidän oli määrä matkustaa kesäksi Norjaan, lääkäri oli määrännyt sekä rouva Strömin että Hannan hengittämään raitista tunturi-ilmaa.