Elsa punastui. Hän ei mitenkään tahtonut lukeutua pikkutyttöjen joukkoon. Olihan hän jo täyttänyt kaksitoista vuotta.
— Tulkaa pois, Maiju ja Iris, sanoi hän nyrpeästi ja lähti huoneesta nenä pystyssä.
Neljäs luku.
IRISTÄ KASVATETAAN.
Kun tytöt palasivat kotiin, näki Iris mielihyväkseen Tanelin istuvan eteisessä.
— Voi, Taneli kulta! huusi hän heti, — miksi et ole ennen tullut?
— Kävinhän minä aamulla, mutta täällä nukuttiin vielä silloin, vastasi Taneli.
Eno Heinonenkin palasi kotiin. Hän tervehti jäykästi Tanelia, asetti keppinsä nurkkaan, riisui hansikkaat käsistään ja ripusti palttoonsa naulaan huomaamatta sen enempää Tanelia.
— Ei pankinjohtaja taida minua enää tunteakaan, sanoi Taneli epävarmasti hymyillen, — vaikka kyllähän me ennen usein yksissä oltiin.
Pankinjohtaja käännähti ja katseli tutkivasti mieheen.