— Voi hyvin ja kirjoita, kun joudat, sanoi hän puristaen lujasti tytön kättä.
— Terveisiä Serelle ja muille, kuiskasi Iris. Muuta hän ei saanut sanotuksi, vaikka olisi tahtonut huutaa:
— Vie minut kotiin! Vie pois täältä, vieraiden luota.
Ovi sulkeutui Tanelin jälkeen. Iris tukahdutti nyyhkytyksensä. Ei ollut hänellä ainoatakaan paikkaa, missä purkaa suruaan, muiden nähden hän ei tahtonut itkeä — — —
* * * * *
— Kauheata! valitti Elsa seuraavana päivänä, kun perhe päivällisen jälkeen istui kahvipöydässä, — huomenna alkaa koulu.
Ester haukotteli, ja Aksel näytti ikävystyneeltä.
— Miten on sinun laitasi, lapsi? kysyi pankinjohtaja kääntyen Iriksen puoleen. — Et ole tainnut käydä mitään koulua ennen?
Iris pudisti kieltävästi päätään. — En.
— Mitä sinä oikeastaan osaat?