— Mutta Iriksellä ei ole ainoatakaan pukua, jonka voisi ottaa ylleen Stjernfelteille, muistutti Ester. — Vai aiotko ehkä pukeutua tuohon viehättävään kamelilankaiseen?
Iris oli ääneti. Sere rukka, kuinka tyytyväinen hän oli ollut kamelilankaiseen, kun se vielä oli kuteilla, ja kuinka ihastunut Iris itse oli ollut siihen. Mutta serkut ja täti halveksivat hänen pyhähamettaan.
— Meidän täytyy teettää tytölle uusi puku — siinä tapauksessa, että hän ollenkaan pääsee kutsuihin, sanoi Elin. — Luuletko, että osaat käyttäytyä niinkuin tulee sellaisessa hienossa perheessä kuin Stjernfeltit ovat?
— Minä koetan, vastasi Iris nöyrästi. Hänellä oli suuri halu päästä Ullan luo.
— Kyllä hänen täytyy päästä, kun he ovat hänet kutsuneet, sanoi rouva Heinonen. — Minä käyn huomenna ostamassa kankaan, neiti Helminen ompelee kyllä päivässä puvun hänelle. — Ester, nouda huoneestani viimeinen muotilehti.
Rouva Heinonen oli aina mielissään, kun hän sai sommitella uusia pukuja. Hänellä olikin hyvä aisti, ja Iris näytti varsin somalta sinisessä puvussaan, kun hän määräpäivänä lähti Elsan kanssa kutsuihin.
Ulla Stjernfeltin isä, kenraali Stjernfelt, oli vanhana mennyt naimisiin ja helli suuresti nuorta kaunista vaimoaan ja ainoata tytärtään. Ulla oli heikko terveydeltään, hänen täytyi viettää osa ajastaan lepotuoliin kytkettynä. Vanhemmat hemmottelivat häntä suuresti täyttäen hänen pienimmätkin toivomuksensa ja oikkunsa. Hänen huoneensa oli oikea Eldorado kaikkien tyttötoverien mielestä. Jokainen Ullan ikäinen tyttö haaveksi päästä hänen ystäväkseen, ei ainoastaan senvuoksi, että hän eli kuin satuprinsessa komeassa linnassaan, vaan myös hänen oman herttaisen luonteensa vuoksi. Hän oli iloinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan, mutta siitä huolimatta ei ollut lainkaan helppo saavuttaa hänen ystävyyttään, Ulla ei ollut kärkäs tekemään ystävyydenliittoja. Elsa Heinonen oli tutustunut häneen edellisenä kesänä saaristossa, missä kumpaisenkin perheen huvilat olivat lähetysten. Elsa oli heti korvia myöten ihastunut Ullaan, joka hänen mielestään oli maailman hienoin ja viehättävin tyttö, lukuunottamatta sitä seikkaa, joka ei myöskään Elsasta ollut mitätön, että Ullan isä oli rikas kenraali ja hänen äitinsä vanhaa aatelissukua.
— Muista käyttäytyä säädyllisesti, varoitti Elsa matkalla Iristä. — Jos siellä tarjotaan kahvia ja suklaata, niin ota joko toista tai toista, älä kumpaakin, kuten Pappilan Maiju aina tekee kutsuissa. Ja muista niiata niinkuin Elin aamulla opetti. Paha, ettet ole käynyt tanssikoulua, silloin osaisit sievemmin käyttäytyä. Stjernfeltit ovat hirveän hienoa väkeä.
Iris lupasi muistaa kaikki Elsan neuvot ja varoitukset. Hän oli ylen onnellinen päästessään Ullan luo.
Kenraali Stjernfelt asui omassa kauniissa huvilassaan Kaivopuistossa. Hännystakkiin puettu palvelija vastaanotti vieraat eteisessä. Iris niiasi niin kauniisti kuin mahdollista ja ojensi kätensä.