Iris uneksi olevansa siellä vapaana ja onnellisena. Ja isä ja Ulla olivat hänen kanssaan.
Mutta kun hän parin tunnin kuluttua palasi kotiin, hiukset tuulen pörhöttäminä, antoi neiti Hammar hänelle kelpo läksytyksen siitä, että hän ilman lupaa oli lähtenyt ulos.
* * * * *
— Iris, onko maailmassa mitään ikävämpää kuin läksyt ja koulu? kysyi Elsa ja sulki kirjansa haukotellen.
— On, vastasi Iris päättävästi.
— Äläs! Elsa kohottautui leposohvalta, jolla hän oli maannut vatsallaan jalat pystyssä, kasvot käsivarsien nojassa. — Minä luulin, että koulunkäynti olisi sinusta yhtä ikävää kuin minustakin.
— Oletko koskaan istunut Roosa tädin ja Alina tädin arkihuoneessa kutomassa tomuliinaa kuumana kesäpäivänä, kun ulkona paistaa aurinko ja meri on kiiltävän sininen?
Elsa nauroi.
— Totta tosiaan, ei ole houkuttelevaa.
— Ajattele itse: kärpäset surisevat, Roosa täti torkkuu sukanneule polvilla, ja Alina täti lukee yksitoikkoisella äänellä kirjaa, joka on kauhean ikävystyttävä ja pitkäveteinen. Koulussa on sittenkin hauskempi, aina siellä jonkun kepposen lystikseen keksii.