— Laula, tyttöseni.
Iris lauloi. Ensin matalalla äänellä, arasti ja epäröiden. Mutta pian hän unohti missä oli, unohti ihmettelevät katseet ympärillään. Hän oli taas kotona, Metsäpirtin tuvassa.
Jouluyö, juhlayö. Päättynyt on päivän työ. Kaks vain valveill' on puolisoa lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään.
Jouluyö, juhlayö. Täytetty nyt on työ. Olkoon kunnia Jumalalle, maassa rauha, myös ihmisille olkoon suosio suur'.
Serkkujen vilkas keskustelu katkesi. He katsahtivat toisiinsa hämillään.
— Kauhean tunteellista, mutisi Aksel, mutta yhtyi lauluun melkein huomaamattaan. Samoin tekivät tytöt luotuaan silmäyksen isään, joka istui nojatuolissa, kasvot käsien peitossa. Vanhan joululaulun juhlallinen sävel kaikui hartaana ja sydämellisenä nuorten huulilta.
Joulurauha täytti huoneen, viivähtäen hetkisen mielissä.
Aamuhämärissä kuului hiljainen koputus Elsan ja Iriksen huoneen ovella. Ulriika pisti päänsä sisään.
— Olisi aika jo lähteä kirkkoon.
Tytöt olivat päättäneet mennä joulukirkkoon, mutta koputuksen kuullessaan he vain kääntyivät toiselle kyljelle.