— Nukkuvat vielä kaikki tyyni, nauroi Iris, mutta vaikeni äkkiä. Mimmi tuli eteisessä häntä vastaan sormi suulla, kalpeana ja säikähtyneen näköisenä.
— Hyss, kuiskasi hän, puhukaa hiljaa. Ja hän loi pelokkaan katseen pankinjohtajan huoneeseen.
— Mitä on tapahtunut? kysyi Iris ehdottomasti hiljentäen ääntään hänkin.
— Pankinjohtaja on kuollut, kuiskasi Mimmi.
Iris tuijotti häneen sanatonna.
— Nyt ei Mimmi puhu totta, sai hän viimein hitaasti sanotuksi.
— Jeesus sitä tyttöä! Rupeaisinko minä valehtelemaan tällaisena päivänä! Voi, Ulriika, nyt se kaatuu, ottakaa kiinni.
Huone pyöri Iriksen silmissä. Hän tarttui Ulriikaa käsivarteen.
— Eihän se ole totta, Ulriika, eihän? kuiskasi hän soinnuttomasti.
Kyyneleet vuotivat pitkin Ulriikan karkeita poskia.