— Eri minäkään sitä osaa uskoa. Tule, lapsi raukka, mennään istumaan.
Hän talutti Iriksen tyttöjen huoneeseen ja asetti hänet sohvalle pitkälleen. — Mitenkä se tapahtui? kysyi hän hiljaa Mimmiltä.
— Sydänhalvaus se oli. Minä kuulin tohtorin sanovan Elin neidille, että hänellä on jo kauan ollut huono sydän, joku äkillinen mielenliikutus teki lopun. Tänä aamuna se tapahtui.
— Missä täti ja serkut ovat? kysyi Iris.
— He ovat kaikki rouvan huoneessa. Rouva sai hermokohtauksen, ja Elin neiti hoitaa häntä. Toiset raukat itkevät eivätkä tahdo lähteä minnekään rouvan luota. Hohhoh sentään.
Molemmat palvelijat poistuivat huoneesta hiljaa jutellen. Iris jäi sohvalle niinkuin Ulriika oli hänet asettanut. Hänen suuret mustat silmänsä tuijottivat tuskaa täynnä eteensä.
— Kaikki ne, joita rakastan, viedään, äiti, Ulla, eno.
Hänen mieleensä muistui eilisiltainen keskustelu enon kanssa. Suotko minullekin paikan Kotitähdessäsi? oli eno kysynyt.
Nyt oli eno siellä, oli päässyt ennen häntä äidin luo. Siellä oli hyvä ja rauhaisa.
Kahdeksas luku.