— Kyllä, vastasi toinen lyhyesti.
— Kouluun tietysti?
— Niin.
— Minä matkustan ensi kertaa kouluun. En ole ollut kotoa poissa muuta kuin viikon verran keväällä, jolloin kävin pääsytutkintoa suorittamassa. Ja silloin oli äiti matkassa.
— Sitten ei ole kumma, jos teillä on koti-ikävä, lausui tyttö ystävällisesti.
Taaskin kohosivat kyyneleet Kaarinan silmiin, mutta hän taisteli urhoollisesti itkua vastaan.
— Te ette siis ennen ole käynyt koulua?
— En, meillä oli kotiopettajatar. Äiti ja isä tahtoivat pitää minua kotona niin kauan kuin mahdollista.
— Minäkin lähden ensi kertaa Helsinkiin kouluun.
— Todella! Ja mihin kouluun tulette?