— Olkoon menneeksi. Emmehän tee mitään väärää.
— Mutta muistakaa, ettette ilmaise minua, varoitti Iris. — Elsalle en mitään puhu, hän ei kuitenkaan voi pitää suutaan kiinni.
— Emme tietystikään, lupasivat Hanna ja Kaarina.
Seuraavana päivänä eivät tytöt aamiaisella olleet tietääkseen pojista. Juttelivat ja nauroivat vain omia asioitaan eivätkä olleet huomaavinaan poikien kömpelöitä lähestymisyrityksiä.
— Kaarina, eikö oteta tammi? kysyi Erkki.
— Minä lähden ulos kävelemään Iriksen kanssa, vastasi Kaarina.
— Entä sinä, Hanna?
— Minä lähden myös kävelemään.
— Elsa, sinä varmaankin tulet. Sinähän olet minulle velkaa pelin.
Elsa näytti taipuvaiselta, Erkki varsin harvoin viitsi hänen kanssaan pelata, Elsa näet pelasi hyvin huonosti tammia. Siksipä häntä nyt haluttikin suostua tarjoukseen. Mutta Iris nykäisi häntä hameesta ja kuiskasi: