Hän veti laukustaan esille jotain villaista, vaaleanpunaista. — Sinulla oli piänenä aina niin häikko vatsa, kertoi äitisi, siksi olen valmistanut sinulle tällaisen lämppöisen vatsavyön. Kas tuossa.
Hän ojensi pitkän, vaaleanpunaisen vatsavyön Akselille.
Huoneessa kuului katkeamatonta hihitystä ja rajuja naurunpurskahduksia.
— Mutta, rakkaat nuoret ystäväni, — miksi nauratte? kysyi täti Amanda taas. Tällä kertaa hänen äänessään oli moittiva sävy.
— Vatsavyö on erittäin sievä, sanoi Erkki viattoman näköisenä, — ja väri soveltuu aivan erinomaisesti Akselille.
Aksel loi raivostuneen katseen Erkkiin, mutta täti hymyili herttaisesti.
— Niin, eikkö totta? Väri soveltuu ärinomaisesti hänen hiuksiinsa. Te olette ystävällinen nuorukainen.
Mauno oli kotvan aikaa taukoamatta tarkastanut Amanda tätiä. Äkkiä hän loi nopean, viekkaan katseen Hannaan ja Kaarinaan, löi molemmin käsin polviinsa ja alkoi hiljakseen nauraa hihittää.
Täti Amanda kaivoi taskustaan pienen tötterön, jonka hän yhä herttaisesti hymyillen ojensi Akselille.
— Ja tässä, pikku ystäväni, sinulle vielä vähän namuja. Danskan kuninkaan rintakaramelleja. Ne ovat ärinomaisia yskälle, kiltti — — —