Neiti Hammarin lähdettyä vallitsi huoneessa hetkisen hiljaisuus. Sitten Erkki räjähti hilpeään nauruun, johon toiset pojat yhtyivät. Hanna ja Kaarina aikoivat hiipiä pois. Äkkiä kysyi Aksel, joka oli ollut totinen ja mietteissään hetken aikaa:
— Missä Iris on?
— Tosiaan, missä Iris on! huudahti Elsakin. — Hänhän lupasi, että sinä kyllä vielä kutsut minut syntymäpäivillesi. Ja oikeassa hän olikin.
Aksel katseli terävästi Elsaan.
— Niinkö hän lupasi? Ahaa, nytpä alan ymmärtää.
— Elsa, tule minun huoneeseeni, niin saat nähdä jotain oikein kaunista, supisi Hanna nopeasti Elsalle.
— Mitä sitten?
— Kaulanauhan, jonka sain kummitädiltäni pari vuotta sitten. — En ole sitä ennen näyttänyt sinulle.
Koruihin mieltynyt Elsa seurasi heti Hannaa. Kaarina jäi huoneeseen levottoman näköisenä.
— Niin, jatkoi Aksel kiihtyen. — Nyt alan ymmärtää. Ja Iris saa kyllä katkerasti katua lystiään.