— Mitä te aiotte? kysyi hän aivan ymmällään.
— Me tulemme pitämään suursiivousta, ettei Sohvi-täti toru sinua, sanoi Kaarina päättävästi.
— Mutta isä ei pidä siistimisestä. Sinä tiedät, Kaarina, kuinka hyväluontoinen isä on, mutta vain pölyriepua nähdessäänkin hän ihan vimmastuu, ja tuulettaminen on hänelle kauhistus. Hän väittää, että naiset ovat keksineet suursiivoukset ja muut sellaiset hommat vartavasten kiusatakseen miehiä.
Manne ratkesi ulvovaan nauruun, mutta Kaarina heitti ikkunan tarmokkaasti auki sanoen: — Kyllä hän nyt tällä kertaa saa sen koetuksen joka tapauksessa kestää. Onko hän kotona nyt?
— Ei, hän lähti kävelyttämään Klioa.
— Ja kauanko hän tavallisesti viipyy sillä matkallaan?
— Tunnin tai pari.
— Hyvä. Me ryhdymme heti toimeen. Manne, tee tuli takkaan ja kanna vettä kattilaan. Sinä, Sikke, pölytät huonekalut. Plotina siistii pöydän ja minä kirjahyllyn. Rivakasti toimeen. Pidä sinä, Plotina, silmällä, milloin isäsi palaa kävelymatkalta ja anna varoitusmerkki meille.
Nopeasti kuin henki olisi ollut kysymyksessä ryhtyi kukin määrättyyn tehtäväänsä. Sikeitä ja Kaarinalta sujui työ helposti. Sikke oli luonnostaan käytännöllinen, ja Kaarina oli usein auttanut äitiään isän työhuoneen järjestämisessä, mutta Plotina rukka, joka oli varsin vasenkätinen kaikessa, mikä koski jokapäiväisiä askareita, ja sen lisäksi pelkäsi isänsä yllättävän heidät, teki kaikki nurinpäin ja sai tuskin mitään aikaan. Manne hääri nenä noessa keittiössä ja helisteli hellanrenkaita, niin että olisi luullut melun kuuluvan toiselle puolen kylää.
— Vesi on lämmintä, ilmoitti hän, joutukaa pesemään lattiaa. Olen kuulevinani Klion määkinän.