Alma juoksi kotiin noutamaan lankaa ja neulaa, sillä Plotina oli niin hämmennyksissään kaikesta siitä väkivaltaisuudesta, mitä hänen kodissaan harjoitettiin, ettei löytänyt omia ompeluvehkeitäänkään. Palatessaan Alma toi mukanaan pari pöytäliinaa ja puhtaan päällyspeitteen.
Ahkerissa käsissä sai pieni puutteellinen koti pian aivan toisen ulkonäön. Ikkunaverhot parsittiin ja pölytettiin, pöydillä oli Alman tuomat sievät liinat, Plotinan vuoteelle, jonka hän aikoi luovuttaa tädilleen, levitettiin puhdas päällyspeite. Vaatekomerosta Kaarina löysi pienen sievän maton.
— Onko tämäkin tädin kangaskaupasta, kysyi hän nostaen mattoa Plotinan nähtäväksi.
— On.
— Se kelpaa mainiosti vuodematoksi. Minä levitän sen tähän sinun vuoteesi eteen.
Manne lähetettiin noutamaan voileipiä, tytöillä oli niin kiire, etteivät ennättäneet käydä syömässäkään. Iloinen puheensorina kuului maisterin huoneeseen, ja työssään häiriintyneenä tämä pistäysi katsomassa, mitä oli tekeillä. Ihmeekseen hän huomasi oudon näyn. Huone, jossa vain aniharvoin oli muita kuin sen arka emäntä, oli nyt täynnä hilpeitä vieraita. Sikke seisoi pöydällä vasara kädessä ja nauloja suussa ja viritti verhoja ikkunan eteen. Manne istui hajasäärin lattialla kiilloittaen kynttiläjalkoja, Alma oli polvillaan sohvan edessä parsinneula kädessä, ja Kaarina hieroi mustepilkkuja pöydästä, tuolilla oli lautasellinen voileipiä ja pari kylmää perunaa.
Maisteri miltei vaaleni kauhusta nähdessään tätä kotirauhan häiritsemistä.
— Mitä tämä oikein merkitsee? sopersi hän luoden nuhtelevan katseen hämmentyneeseen tyttäreensä.
— Me tulimme vähän auttamaan Plotinaa, kun kuulimme, että saisitte vieraita, sanoi Kaarina iloisesti.
— Onko se nyt välttämätöntä tämmöinen siistiminen, minusta täällä oli siistiä kyllä ennenkin?