— Auta armias! pääsi Siken vilpittömiltä huulilta. Täällähän oli kuin — — —
— Tuollaiset vanhat rouvat ovat tavallisesti vähän turhantarkkoja, kiirehti Kaarina keskeyttämään häntä, ja kun Plotinalla on niin paljon tärkeämpää työtä, tarjouduimme hänelle apulaisiksi. Häiritsemmekö setää?
— Ette erikoisesti, mutisi maisteri ja vetäytyi takaisin huoneeseensa harmitellen itsekseen hameväen ihmeellistä halua aikaansaada turhanpäiväisiä selkkauksia.
— Kas niin, sanoi Kaarina luoden viimeisen tarkastavan silmäyksen ympärilleen, nyt täällä luullakseni alkaa olla järjestyksessä. Vai mitä arvelette tytöt?
— Oi, täällähän on ihmeen hienoa, huudahti Plotina kiitollisena.
— Jotakuinkin siistiä, kuului Alman arvostelu.
— Mutta eikö teidän mielestänne ole epärehellistä, että meidän kotimme näyttää aivan erilaiselta, kuin mitä se arkioloissa on? kysyi Plotina arasti.
— Ei laisinkaan, vakuutti Sikke, ainahan siistitään vieraita varten.
— Ja sitäpaitsi, sanoi Kaarina, voit päättää, että tästälähin pidät kotisi siistinä.
— Luuletko minun siihen kykenevän? kysyi Plotina avuttomana.