— Miksikä et, uhraa joka päivä parikin tuntia kodin järjestyksessä pitämiseen, sen kyllä voit tehdä, vaikka oletkin lukutoukka.
— Minä koetan, mutta minulta käy kaikki niin hitaasti ja takaperoisesti, huokasi Plotina.
Kun tytöt olivat lähdössä, veti Kaarina Plotinan erikseen ja kysyi:
— Suo anteeksi, että sekaannun asioihinne, mutta haluaisin niin mielelläni olla sinulle avuksi, ja sen vuoksi kysyn: mitä aiot antaa tädillesi ruuaksi?
— Onhan meillä perunoita, vihanneksia ja vuohenmaitoa.
— Hyvä, mutta osaatko sinä keittää?
— Olenhan minä keittänyt meidän kaikki ateriamme.
— Mitä arvelet siitä, jos minä huomenna tulisin auttamaan sinua päivällisen valmistamisessa? Rouva Tulla päästää kyllä minut tunniksi tai pariksi, hän on nykyjään hyvin kiltti, ja he lähtevät huomenna koko perhe nimismiehelle Klaaran päiville.
— Voi, Kaarina, kuinka sinä olet hyvä. Kyllä minä olisin iloinen, jos tulisit, pelkään, ettei Sohvi-täti ole niin vaatimaton ruuan suhteen kuin isä. Minulta usein ruoka palaa pohjaan tai unohtuu suola.
Tohtorinna Holstin mielestä oli välttämätöntä, että tytöt rinnan lukujen kanssa oppivat käytännöllisiä toimia. Kaarina oli siis tottunut liikkumaan keittiössä, vaikkei hän mikään ensiluokan kokki ollutkaan.